Heinola - viimeinen päivä poissa kotoa 5.6.2009

Kiertueemme pitkään ensimmäisen kylmän ja sateisen Kotkan tapahtuman jälkeen saavuimme pikavauhtia Heinolaan. Liikkuvan poliisin on kuitenkin turha tästä lauseesta innostua - suhteellinen "vauhti" johtui siitä, että olimme näitä tienoita Suomea jo pariin otteeseen ristiin rastiin ajaneet ja samalla matkan varrella olevien paikkakuntien kirjastoihin jo aiempina päivinä vaalilehtiniput toimittaneet.

Inhimilliseen aikaan Heinolaan saapuminen sopi tiimillemme hyvin, sillä kyseessä oli viimeinen yhteinen iltamme vieraalla paikkakunnalla. Tätä sitten osittain iloisin ja osittain haikein tunnelmin pienimuotoisesti illalla myös juhlistimme. Viimeinen paikkakunta poissa kotoa tarkoitti myös sitä, että Heinolassa tulisi viimeistään sellaiset asiat hoitaa, joita oli kiertueen aikana aikonut, mutta ei ollut vielä ennättänyt. Muutamille meistä tällainen asia oli järvessä uiminen ja niinpä pari urheaa tiimiläistä uskaltautui käydä heittämässä talviturkkinsa Ruotsalaiseen.

Edellisen päivän kolea ilma jatkui valitettavasti seuraavanakin päivänä, joten tiedottajat vaihtoivat ahkeraan ulkovuoroja sisävuoroihin ja käsineet vaihtuivat käsistä toisiin. Sadetta kuitenkin tuli vain harvakseltaan, joten ihmisiä oli kiitettävä määrä torilla liikkeellä. Muutenkin olimme viileästä säästä enimmäkseen iloisia, sillä uskoimme sen vaikuttavan positiivisesti äänestysprosenttiin, kun kaupunkilaiset eivät suunnittelisi niin paljon mökkireissuja viikonlopuksi.

Näin jälkikäteen ajatellen esimerkiksi sää oli äänestysprosentin kannalta mitä parhain, sekä äänestys- että sitä edeltävinä päivinä. Tämä jättää jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko sää onkin uskottua huonompi vaaliaktiivisuutta selittävä tekijä tai sitten täytyy olla entistäkin enemmän huolissaan EU-vaalien äänestysprosentista! Töitä seuraavien vaalien eteen on joka tapauksessa tehtävä myös kaikki tulevat viisi vuotta.

Mikael von Rabenau

Kuvia Heinolan tapahtumasta