16.5.2009

Ristituulia monesta suunnasta Vaasassa 14.5.2009

Aina kun olen käynyt Vaasassa, siellä on oman muistikuvani mukaan ollut samanaikaisesti sekä aurinkoista että tuulista. Ja niin oli tälläkin kertaa. Jopa lähes kaikkien paikallisten mielestä pohjoistuuli oli nyt poikkeuksellisen kova ja vuodenaikaan nähden kylmä. Vaikka käänsimme vaalirekan perän tuulesta poispäin ja sijoitimme teltan ajoneuvon taakse sen tarjoamaan pieneen tuulensuojaan, teltan erittäin järeistä teräspainoista huolimatta se oli pariin kertaan lähellä revetä tai kirjaimellisesti lähteä lentoon. Muutoin torilla lentelivätkin torimyyjien kaikki vähänkin kevyemmät asiat kenkäkauppiaan kenkälaatikoista kenkineen aina kevytrakenteisiin muovituoleihin asti.

Vaasa oli tähänastisista kiertuepaikkakunnista tuulisin myös kohtaamissamme reaktioissa. Fast jag själv hade intervjuat alla svenskspråkiga EU-valkandidater på svenska eller med fungerande tvåspråkighet, blev en kvinna arg bara därför att vår chaufför kunde inte, dvs. på allvar visste inte hur att tala på svenska med henne. I vår vallastbilen finns det jättemycket material på svenska. Lastbilturen har sju informatörer, av vilka vi alla andra utanför vår chaufför kunde också ha talat på svenska, men bara detta var orsaken för den här kvinnan att skriva till Wasabladet och beklaga. Själv har jag stora svårigheter att förstå att sådana attityd kan leva och att språkfrågorna kan fortfarande vara så översensitiva under våra helt globala och postmoderna tider. Toisaalta Vaasassa vaalirekan konseptia ja toteutusta myös kehuttiin muita paikkakuntia enemmän ja rekassa vierailleiden joukossa oli esimerkiksi kolme henkilöä, jotka toisistaan riippumatta ja oma-aloitteisesti ilmoittivat haluavansa liittyä Eurooppalainen Suomi ry:n jäseniksi.

Torin parin vanhemman ja kovaäänisen ”kanta-asukin” mielestä EU-rekan pysäköiminen kansalaissodan muistomerkin viereen oli suorastaan isänmaanpetturuutta. Mielestäni on käsittämätöntä ja uskomattoman ahdasmielistä, että joku vielä 2000-luvunkin Suomessa voi nähdä tällaisen perustavanlaatuisen vastakkainasettelun kansallisvaltion ja Euroopan välillä. Minulle se on sama, kuin jos pitäisi kotimaakunnastaan puhumista kotikaupunkinsa pettämisenä. Ja vaikkei siinä oikeastaan ole mitään uutta, silti sitä ihmettelee näitä tietyn kansanosan tunnepohjaisia ja ahdasmielisiä reaktioita. Ja EU-kritiikkiinhän me kuitenkin suorastaan kannustamme itsekin: kohtaamillemme EU-kriittisille kansalaisille olemme korostaneet, että nyt ehdolla olevien 241:n ehdokkaan joukosta löytyy varmasti myös heidän kanssaan täysin samalla tavoinkin ajattelevia ehdokkaita. Jos kritiikki kanavoituu kuitenkin vastaavaksi äänestyskäyttäytymiseksi, on se monin verroin parempi kuin vaaleissa kokonaan nukkuminen.

Päiväni pelasti lopulta rekassa vieraillut nuori opiskelijapariskunta, bulgarialainen mies ja liettualainen nainen, jotka kertoivat sekä kielteisiä että myönteisiä omakohtaisia kokemuksiaan siitä, millaista on asua ja opiskella ulkomaalaisena Suomessa. He palauttivat uskoni siihen, että kyllä Vaasakin vielä vääjäämättä moniarvoistuu ja eurooppalaistuu, vaikka siihen menisi jopa yhden sukupolven verran aikaa.

Arto Aniluoto

Kuvia Vaasan tapahtumasta