Eurooppalainen Suomi ry järjesti Euroopan parlamentin vaalien alla kuukauden pituisen vaalitiedotuskiertueen, joka jakoi kahdeksan puolueen ja 16 kansalaisjärjestön Eurooppa-, EU- ja eurovaalitietoa laajalti ympäri Suomea Hangosta Rovaniemelle. Kiertue esiintyi 25 paikkakunnalla ja toimitti lisäksi kaikki ehdokkaat yhdessä paketissa esitteleviä vaalilehtiä noin 140:n paikkakunnan kirjastoihin. Vaikka olemme tunnetusti Euroopassakin pieni kansa, Suomi on kuitenkin maantieteellisesti hyvin suuri maa.
Lisäksi eri puolilla Suomea suhtaudutaan Eurooppa-asioihin kovin vaihtelevasti, mikä näkyi nyt myös lopullisessa äänestystuloksessa: suurissa kaupungeissa äänestysprosentti nousi äänestysalueittain jopa yli 60:n, mutta kun erityisesti syvällä maakuntien Suomessa äänestettiin vastaavasti huomattavasti vaisummin, kokonaisprosentti jäi 40,3 prosenttiin eli putosi 0,8 prosenttiyksikköä viime vaaleista. Toisaalta äänestysaktiivisuus näissä vaaleissa laski myös Euroopassa yleensä ja Suomen tulos ei paljonkaan poikennut eurooppalaisesta keskiarvosta.
Kiertuetapahtumissamme oli yhteensä 313 ehdokasosallistumista ja niiden yhteydessä teimme siirrettävällä äänentoistollamme toreilla ja markkinoilla noin 250 erillistä 5-10 minuutin ehdokashaastattelua. Saatoinkin pitää myös omaa äänestyspäätöstäni kerrankin erittäin hyvin perusteltuna, kun olin henkilökohtaisesti haastatellut leijonanosaa näiden vaalien ehdokkaista. Kiitän kaikkia mukana olleita ehdokkaita, puolueita, kansalaisjärjestöjä ja Eurooppalaisen Suomen aluejärjestöjä, median edustajia ja tavallisia kansalaisia, joita saimme kohdata ja joiden näkemyksiä kuulla. Tämä kokemus on aivan merkittävästi laajentanut käsitystäni suomalaisten Eurooppa- ja EU-näkemyksistä ja toiveista. Lisäksi kiitän rautaista tiimiämme, olitte mahtavia ihan jokainen!
Minuun teki suuren vaikutuksen ehdolla olevien, hyvin eri aatesuuntia edustavien ihmisten keskenään täysin erilaiset vaikuttimet lähteä ehdolle Euroopan parlamenttiin. Osa oli kaikella osaamisellaan ja kokemuksellaan hyvin EU-myönteisiä, osa vimmatun kielteisiä. Toiset puhuivat laajasti arvoistaan, toiset keskittyivät vain yhden politiikan osa-alueen konkreettisten hankkeiden edistämiseen. Kuulimmekin paljon mm. työehtokysymyksistä, rahapelituotoista, vientikaupasta, sokerintuotannosta, teollisuuden päästöistä, väestön ikääntymisestä, Natosta ja lastemme lelujen kemikaaliturvallisuudesta. Joidenkin ehdokkaiden keskeisenä motiivina oli vastustaa koko talousjärjestelmää ja toisten yrittää toipua taantumasta nimenomaan sen avulla. Jotkut ajoivat ympäristön tai köyhien asiaa ja toiset ilmoittivat avoimesti olevansa pikemminkin Jumalan asialla.
Myös ne kaikki suomalaiset, jotka kampanjamme suoraan ja välillisesti ympäri Suomea tavoitti, olivat eri puolilla maata kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. Esim. Itä-Suomessa keskusteltiin paljon venäläisten maakaupoista sekä energia- ja turvallisuuskysymyksistä, rannikko-Suomessa taas mm. Itämerestä ja monikulttuurisuudesta, Pohjois-Suomessa lakkautettavasta teollisuudesta ja Euroopan unionin aluetuista. Kaikkialla kiinnostivat suomalaismeppien vaikutusmahdollisuudet suuressa EU:ssa, talouskriisistä toipuminen ja kaikki kansalaisten oman arkipäivän kannalta merkittävät asiat. Kyllä ihan tavallisia suomalaisia kiinnostavat Eurooppa- ja EU-asiat paljonkin, kunhan ne vain ovat ovat heille tarjolla helposti käsiteltävässä ja ymmärrettävässä muodossa.
On kuitenkin uskomatonta, kuinka monet suomalaiset voivat edelleen nähdä perustavanlaatuisen vastakkainasettelun Suomen ja Euroopan välillä. Eihän kukaan väitä Ilkka Kanervallekaan, että hän ei voi olla suomalainen, koska on vahvasti turkulainen. Lisäksi valtaosa niistäkin, jotka näkevät meidät myös osana Europpaa, tuntevat vielä kovin huonosti ne lukemattoman moninaiset tavat ja asiat, joilla EU vaikuttaa meistä jokaisen elämään ja arkipäivään. Tässä suhteessa koenkin ennen kiertuetta, kiertueen aikana ja erityisesti sen jälkeen tekeväni työtä, jolla todella on tarkoitus. Sitä työtä on tässä maassa kuitenkin jäljellä hyvin paljon.
Arto Aniluoto
17.6.2009
Kiertueen jälkipohdintoja 7.6.2009
Äänestysaktiivisuuden jääminen 40,3 prosenttiin oli pettymys meille kaikille. Olimme uurastaneet todella äärimmäisen kovasti ja toivoimme, että monien toimijoiden yhteenlaskettu panos saisi äänestäjät aiempaa suuremmalla joukolla vaaliuurnille. Äänestysprosentti kuitenkin putosi lähes prosenttiyksiköllä viime eurovaalien 41,1 prosentista. Tämä tuntui tappiolta kaikkien suomalaisten kannalta.
Työmme onnistumista tai epäonnistumista ei kuitenkaan voi suoraan mitata äänestysprosentilla. Emme voi tietää, miten matalaksi äänestysprosentti olisi jäänyt, ellemme me sekä monet toimijat lisäksemme olisi tehneet työtä asian hyväksi. Tavoitimme kiertueellamme suoraan yli 20 000 ihmistä, medioiden välityksellä useita satoja tuhansia. Kohtaamiemme ihmisten yleinen mielenkiinto osoitti, että tiedotukselle Euroopan unionista sekä sen poliittisista kysymyksistä on valtava tarve.
Eräs asia, jonka kohtasimme kiertueellamme joka puolella Suomea, oli se, että monet ihmiset ovat turhautuneita politiikkaan yleensä. He eivät uskoneet voivansa vaikuttaa eivätkä luottaneet siihen, että poliitikot ajaisivat heidän asioitaan. Valittujen meppien joukossa oli kaksi henkilöä, Timo Soini sekä Mitro Repo, joita pidetään yleisesti kansanmiehinä. Toivon heidän läpimenonsa osoittavan, että myös politiikkaan turhautuneet äänestäjät voivat saada omat ehdokkaansa läpi ja tämän luulisi lisäävän yleistä kiinnostusta politiikkaan. Siten sillä saattaa olla myös positiivinen vaikutus tulevien kotimaan vaalien ja eurovaalien äänestysprosentteihin.
Timmy Trümpler
Työmme onnistumista tai epäonnistumista ei kuitenkaan voi suoraan mitata äänestysprosentilla. Emme voi tietää, miten matalaksi äänestysprosentti olisi jäänyt, ellemme me sekä monet toimijat lisäksemme olisi tehneet työtä asian hyväksi. Tavoitimme kiertueellamme suoraan yli 20 000 ihmistä, medioiden välityksellä useita satoja tuhansia. Kohtaamiemme ihmisten yleinen mielenkiinto osoitti, että tiedotukselle Euroopan unionista sekä sen poliittisista kysymyksistä on valtava tarve.
Eräs asia, jonka kohtasimme kiertueellamme joka puolella Suomea, oli se, että monet ihmiset ovat turhautuneita politiikkaan yleensä. He eivät uskoneet voivansa vaikuttaa eivätkä luottaneet siihen, että poliitikot ajaisivat heidän asioitaan. Valittujen meppien joukossa oli kaksi henkilöä, Timo Soini sekä Mitro Repo, joita pidetään yleisesti kansanmiehinä. Toivon heidän läpimenonsa osoittavan, että myös politiikkaan turhautuneet äänestäjät voivat saada omat ehdokkaansa läpi ja tämän luulisi lisäävän yleistä kiinnostusta politiikkaan. Siten sillä saattaa olla myös positiivinen vaikutus tulevien kotimaan vaalien ja eurovaalien äänestysprosentteihin.
Timmy Trümpler
12.6.2009
Euforiaa ja loppusiivousta Helsingissä 6.6.2009
Kiertuepäivämme Helsingissä oli meille kiertäjille eräänlainen henkinen kiertueen huipennus. Narinkkatorin tapahtumaan oli ilmoittautunut ennätysmäärä vaaliehdokkaita, useita kymmeniä. Koleana alkanut päivä muuttui suhteellisen miellyttäväksi ja ihmisiä alkoi liikkua torilla enemmän yhdentoista aikoihin.
Liikenteen alettua rekassamme oli väkeä tungokseen saakka. Kaksi kahvinkeitintä keitti kahvia jatkuvalla syötöllä. Keitimme tuntia kohden noin 14 litraa kahvia, joista tuli noin 140 kahvimukillista. Tungos ei hellittänyt ennen kuin kolmen aikoihin iltapäivällä, mutta hiljaisimmillaankin kävijöitä riitti koko ajan.
Vilkaisu Narinkkatorille osoitti, että vaalit olivat vallanneet sen kokonaan. Ehdokkaiden haastattelut kaikuivat yli torin. Tukiryhmät jakoivat materiaalia. Me yritimme muun vaaliväen ohessa löytää itsellemme hieman tilaa, jossa voisimme jakaa omaa materiaaliamme ja kertoa sekä vaaleista että Eurooppalainen Suomi ry:stä.
Päivän päätyttyä palasimme yhdistyksen toimistolle ja purimme näyttelyrekan kuorman. Poistimme sisustuskankaat ja pakkasimme ylijääneet materiaalit jatkokäyttöä varten säilytykseen tai kierrätykseen. Jäljelle jäänyt vaalimateriaalipino oli valtava, josta jäi jälkeensä myös tuhlauksen maku. Toisaalta on otettava huomioon, että jotenkin ehdokkaiden on saatava tieto itsestään äänestäjän ulottuville ja painetut esitteet ovat tässä edelleenkin tärkeässä osassa. Ehdokkaiden suurimpia haasteita onkin saada materiaali äänestäjän käteen saakka.
Päivän päätteeksi korkkasimme sampanjapullon. Kaikkien poskia kuumotti. Olo oli euforinen. Päivä oli ollut niin kiireinen ja antoisa, että koimme antaneemme viimeiselle kampanjapäivälle Helsingissä kaikkemme ja selkeän lisäarvon. Kuukauden aherrus ei ollut kuitenkaan vielä päättynyt. Kirjoitimme vielä tiedotteen medialle ja hoidimme lukuisia juoksevia asioita. Työpäiväni päättyi kello 23.45, tavallinen kiertuepäivä siis! Eräs suurista kysymyksistä puolentoista kuukauden kiireisen aherruksen ja pitkien työpäivien jälkeen oli: "Miten sitä tottuu jälleen vapaa-aikaan?"
Timmy Trümpler
Kuvia Helsingin tapahtumasta
Liikenteen alettua rekassamme oli väkeä tungokseen saakka. Kaksi kahvinkeitintä keitti kahvia jatkuvalla syötöllä. Keitimme tuntia kohden noin 14 litraa kahvia, joista tuli noin 140 kahvimukillista. Tungos ei hellittänyt ennen kuin kolmen aikoihin iltapäivällä, mutta hiljaisimmillaankin kävijöitä riitti koko ajan.
Vilkaisu Narinkkatorille osoitti, että vaalit olivat vallanneet sen kokonaan. Ehdokkaiden haastattelut kaikuivat yli torin. Tukiryhmät jakoivat materiaalia. Me yritimme muun vaaliväen ohessa löytää itsellemme hieman tilaa, jossa voisimme jakaa omaa materiaaliamme ja kertoa sekä vaaleista että Eurooppalainen Suomi ry:stä.
Päivän päätyttyä palasimme yhdistyksen toimistolle ja purimme näyttelyrekan kuorman. Poistimme sisustuskankaat ja pakkasimme ylijääneet materiaalit jatkokäyttöä varten säilytykseen tai kierrätykseen. Jäljelle jäänyt vaalimateriaalipino oli valtava, josta jäi jälkeensä myös tuhlauksen maku. Toisaalta on otettava huomioon, että jotenkin ehdokkaiden on saatava tieto itsestään äänestäjän ulottuville ja painetut esitteet ovat tässä edelleenkin tärkeässä osassa. Ehdokkaiden suurimpia haasteita onkin saada materiaali äänestäjän käteen saakka.
Päivän päätteeksi korkkasimme sampanjapullon. Kaikkien poskia kuumotti. Olo oli euforinen. Päivä oli ollut niin kiireinen ja antoisa, että koimme antaneemme viimeiselle kampanjapäivälle Helsingissä kaikkemme ja selkeän lisäarvon. Kuukauden aherrus ei ollut kuitenkaan vielä päättynyt. Kirjoitimme vielä tiedotteen medialle ja hoidimme lukuisia juoksevia asioita. Työpäiväni päättyi kello 23.45, tavallinen kiertuepäivä siis! Eräs suurista kysymyksistä puolentoista kuukauden kiireisen aherruksen ja pitkien työpäivien jälkeen oli: "Miten sitä tottuu jälleen vapaa-aikaan?"
Timmy Trümpler
Kuvia Helsingin tapahtumasta
Heinola - viimeinen päivä poissa kotoa 5.6.2009
Kiertueemme pitkään ensimmäisen kylmän ja sateisen Kotkan tapahtuman jälkeen saavuimme pikavauhtia Heinolaan. Liikkuvan poliisin on kuitenkin turha tästä lauseesta innostua - suhteellinen "vauhti" johtui siitä, että olimme näitä tienoita Suomea jo pariin otteeseen ristiin rastiin ajaneet ja samalla matkan varrella olevien paikkakuntien kirjastoihin jo aiempina päivinä vaalilehtiniput toimittaneet.
Inhimilliseen aikaan Heinolaan saapuminen sopi tiimillemme hyvin, sillä kyseessä oli viimeinen yhteinen iltamme vieraalla paikkakunnalla. Tätä sitten osittain iloisin ja osittain haikein tunnelmin pienimuotoisesti illalla myös juhlistimme. Viimeinen paikkakunta poissa kotoa tarkoitti myös sitä, että Heinolassa tulisi viimeistään sellaiset asiat hoitaa, joita oli kiertueen aikana aikonut, mutta ei ollut vielä ennättänyt. Muutamille meistä tällainen asia oli järvessä uiminen ja niinpä pari urheaa tiimiläistä uskaltautui käydä heittämässä talviturkkinsa Ruotsalaiseen.
Edellisen päivän kolea ilma jatkui valitettavasti seuraavanakin päivänä, joten tiedottajat vaihtoivat ahkeraan ulkovuoroja sisävuoroihin ja käsineet vaihtuivat käsistä toisiin. Sadetta kuitenkin tuli vain harvakseltaan, joten ihmisiä oli kiitettävä määrä torilla liikkeellä. Muutenkin olimme viileästä säästä enimmäkseen iloisia, sillä uskoimme sen vaikuttavan positiivisesti äänestysprosenttiin, kun kaupunkilaiset eivät suunnittelisi niin paljon mökkireissuja viikonlopuksi.
Näin jälkikäteen ajatellen esimerkiksi sää oli äänestysprosentin kannalta mitä parhain, sekä äänestys- että sitä edeltävinä päivinä. Tämä jättää jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko sää onkin uskottua huonompi vaaliaktiivisuutta selittävä tekijä tai sitten täytyy olla entistäkin enemmän huolissaan EU-vaalien äänestysprosentista! Töitä seuraavien vaalien eteen on joka tapauksessa tehtävä myös kaikki tulevat viisi vuotta.
Mikael von Rabenau
Kuvia Heinolan tapahtumasta
Inhimilliseen aikaan Heinolaan saapuminen sopi tiimillemme hyvin, sillä kyseessä oli viimeinen yhteinen iltamme vieraalla paikkakunnalla. Tätä sitten osittain iloisin ja osittain haikein tunnelmin pienimuotoisesti illalla myös juhlistimme. Viimeinen paikkakunta poissa kotoa tarkoitti myös sitä, että Heinolassa tulisi viimeistään sellaiset asiat hoitaa, joita oli kiertueen aikana aikonut, mutta ei ollut vielä ennättänyt. Muutamille meistä tällainen asia oli järvessä uiminen ja niinpä pari urheaa tiimiläistä uskaltautui käydä heittämässä talviturkkinsa Ruotsalaiseen.
Edellisen päivän kolea ilma jatkui valitettavasti seuraavanakin päivänä, joten tiedottajat vaihtoivat ahkeraan ulkovuoroja sisävuoroihin ja käsineet vaihtuivat käsistä toisiin. Sadetta kuitenkin tuli vain harvakseltaan, joten ihmisiä oli kiitettävä määrä torilla liikkeellä. Muutenkin olimme viileästä säästä enimmäkseen iloisia, sillä uskoimme sen vaikuttavan positiivisesti äänestysprosenttiin, kun kaupunkilaiset eivät suunnittelisi niin paljon mökkireissuja viikonlopuksi.
Näin jälkikäteen ajatellen esimerkiksi sää oli äänestysprosentin kannalta mitä parhain, sekä äänestys- että sitä edeltävinä päivinä. Tämä jättää jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko sää onkin uskottua huonompi vaaliaktiivisuutta selittävä tekijä tai sitten täytyy olla entistäkin enemmän huolissaan EU-vaalien äänestysprosentista! Töitä seuraavien vaalien eteen on joka tapauksessa tehtävä myös kaikki tulevat viisi vuotta.
Mikael von Rabenau
Kuvia Heinolan tapahtumasta
4.6.2009
Vaali-ilmiö Kotkassa 4.6.2009
Kotka tervehti meitä kylmällä sateella ja tuulella. Kotkan torin markkinat olivat sen mukaisesti melko hiljaiset. Monet kauppiaat olivat jääneet kotiinsa koko päiväksi. Kuhinaa Kotkan torilla oli ainoastaan siinä päässä, jossa mekin olimme. Siellä oli isäksemme useita puolueita kampanjoimassa omine telttoineen. Demarit jakoivat Brysselin vohveleita, Perussuomalaiset palovaroittimia ja Vihreät ilmapalloja. Demarit myös haastattelivat itse omia ehdokkaitaan torin lavalta käsin.
Yhtäkkiä rekassamme oli kohu, väkeä kerääntyi yhden keskipisteen ympärille ja tiedottaja Helena viittoi minulle, että ottaisin kuvan tapauksesta. Kohun oli aiheuttanut paljon julkisuutta ehdokkuudelleen saanut ortodoksipappi pistäytymällä lavahaastattelun jälkeen rekassamme.
Kuukauden kiertäminen on aiheuttanut sen mielenkiintoisen ilmiön, että me kampanjaihmiset olemme itse lähes uutispimennossa ajankohtaisista julkisista keskustelunaiheista. Tästäkin pappisehdokkaasta olimme toki kuulleet paljonkin satunnaisia uutisia ja lukeneet lehtiartikkeleita, mutta se, miten suuren määrän mielenkiintoa hän oli herättänyt äänestäjien keskuudessa, oli meille etukäteen jäänyt epäselväksi. Lyhyt kohtaus kiertuerekassamme Kotkan torilla osoitti tämän.
Kuukauden kestänyt kiertueemme loppuu lauantaina 6. kesäkuuta Helsinkiin. Mielenkiinnolla syöksyn silloin kuukauden vanhan sanomalehtipinkan kimppuun ja katson mitä kaikkea niistä vaaleista kirjoitettiinkaan. Kun on liian lähellä, on samalla täysin tietämätön vaalien isoista ilmiöistä.
Timmy Trümpler
Kuvia Kotkan tapahtumasta
Yhtäkkiä rekassamme oli kohu, väkeä kerääntyi yhden keskipisteen ympärille ja tiedottaja Helena viittoi minulle, että ottaisin kuvan tapauksesta. Kohun oli aiheuttanut paljon julkisuutta ehdokkuudelleen saanut ortodoksipappi pistäytymällä lavahaastattelun jälkeen rekassamme.
Kuukauden kiertäminen on aiheuttanut sen mielenkiintoisen ilmiön, että me kampanjaihmiset olemme itse lähes uutispimennossa ajankohtaisista julkisista keskustelunaiheista. Tästäkin pappisehdokkaasta olimme toki kuulleet paljonkin satunnaisia uutisia ja lukeneet lehtiartikkeleita, mutta se, miten suuren määrän mielenkiintoa hän oli herättänyt äänestäjien keskuudessa, oli meille etukäteen jäänyt epäselväksi. Lyhyt kohtaus kiertuerekassamme Kotkan torilla osoitti tämän.
Kuukauden kestänyt kiertueemme loppuu lauantaina 6. kesäkuuta Helsinkiin. Mielenkiinnolla syöksyn silloin kuukauden vanhan sanomalehtipinkan kimppuun ja katson mitä kaikkea niistä vaaleista kirjoitettiinkaan. Kun on liian lähellä, on samalla täysin tietämätön vaalien isoista ilmiöistä.
Timmy Trümpler
Kuvia Kotkan tapahtumasta
Tungosta ja vilinää Lahdessa 3.6.2009
Lahden torilla oli markkinoilla enemmän väkeä ja tungosta, kuin mitä olen koskaan nähnyt minkään kaupungin millään torilla ikinä. Niinpä ehdokashaastatteluillemme riitti täällä varsin paljon yleisöä, vaikka toisaalta rekkamme sijainti ei täällä ollut paras mahdollinen kauppatorin laidalla ja olimme hieman ahtaassa kulmassa. Kiertuerekan huomioarvo perustuu suurelta osin sen kokoon ja näyttävyyteen, mikä on tuottanut meille paljon lisäarvoa, kun ihmiset tulevat katsomaan, että mikäs suuri oranssivalkoinen juttu tuo onkaan. Toisaalta nimenomaan täällä Lahdessa sekä aiemmin Jyväskylässä suuresta koosta oli myös se haittapuoli, ettemme mahtuneet rekkoinemme aivan kaikkein parhaille paikoille.
Myös ehdokasmäärä näinkin etelässä oli ja erityisesti muutaman päivän päässä varsinaisesta äänestyspäivästä oli poikkeuksellisen suuri: myös useimpien puolueiden omia telttoja ja ehdokasmarkkinointeja oli havaittavissa useampienkin kaupunkien markkinoilla ja toritapahtumissa. Yleensä rekka kuitenkin oli läsnä näitä huomattavsti kauemmin: usein tuntui siltä, että puolueet panostavat nimenomaan aamupäivään ja lounasaikaan, jonka jälkeen meininki hiljenee. Lahdessa tätä kehitystä tuki myös sää: iltapäivällä alkoi hieman sataa, mutta ei sekään markkinoita täällä tyhjentänyt.
Arto Aniluoto
Kuvia Lahden tapahtumasta
Myös ehdokasmäärä näinkin etelässä oli ja erityisesti muutaman päivän päässä varsinaisesta äänestyspäivästä oli poikkeuksellisen suuri: myös useimpien puolueiden omia telttoja ja ehdokasmarkkinointeja oli havaittavissa useampienkin kaupunkien markkinoilla ja toritapahtumissa. Yleensä rekka kuitenkin oli läsnä näitä huomattavsti kauemmin: usein tuntui siltä, että puolueet panostavat nimenomaan aamupäivään ja lounasaikaan, jonka jälkeen meininki hiljenee. Lahdessa tätä kehitystä tuki myös sää: iltapäivällä alkoi hieman sataa, mutta ei sekään markkinoita täällä tyhjentänyt.
Arto Aniluoto
Kuvia Lahden tapahtumasta
Kysymyksiä tiimille Hämeenlinnassa 2.6.2009
Kiertueemme rekan toimittaa Me-Autot Oy. Eikä meidän rekkamme ole suinkaan ainoa laatuaan, sillä tänään oli Hämeenlinnan torilla parkkeerattuna kaksi saman firman esittelyrekkaa vierekkäin. Me toitotimme EU-vaalisanomaa, ja naapuri esitteli koiran- ja kissanruokaa. En ehtinyt tehdä asiakasvierailuista vertailuja, mutta kummassakin kävi väkeä. Tiimimme vierailikin naapurissa vähintäänkin yhtä kiinnostuneina itse rekasta kuin esittelyannista. Minä sain mukaani näytepussin koiranruokaa, joka on suunniteltu juuri 14-vuotiaalle kultaiselle noutajalle. Saas nähdä, kuinka Jami ottaa minut vastaan, kun tuon uusia nappuloita. Naapurirekassa oli myös oikeita koiria mukana. Päiväunet he ottivat täysin raukeina, vaikka ympärillä pyöri kymmeniä ihmisiä ja puheensorina oli kova.
Yleensä tiedotusvälineet haastattelevat kiertuetapahtumiemme yhteydessä itse valitsemiaan ehdokkaita tai järjestömme johtavia työntekijöitä. Hämeenlinnassa oli kuitenkin uusi tilanne, kun toimittaja halusi tentata meitä muita tiedottajia. Siinähän seistiin ringissä Timmy ja minä ja muisteltiin parhaamme mukaan, mitä kaikkea meiltä kysytään. Ehkä useimmin kysytään, kuka tämän rekan matkat maksaa. Vastaus on helppo. Kiertueemme maksaa Eurooppalainen Suomi ry, joka on kaikille avoin kansalaisjärjestö henkilö- ja yhteisöjäsenineen. Mukana olevat kahdeksan puoluetta ja kuusitoista kansalaisjärjestöä ovat kaikki maksaneet osansa Eurooppalainen-lehden ja kiertueen kuluista. Tämän lisäksi Ulkoasiainministeriöltä on saatu projektirahoitusta EU-vaaleista tiedottamiseen, mutta tämä rahoitus jää projektin kokonaiskustannuksissa alle puoleen.
Toinen vakiokysymys on: Voiko pienen Suomen yksi meppi vaikuttaa mitenkään? Tähänkin vastaaminen on selvää. Nykyiset meppimme ovat kaikki ahkeria, ja aikaansaavia, ja heillä on loistavat verkostot. Monet ovat ryhmiensä raportöörejä, ja pääsevät näin usein lähes "sanelemaan" kannanotot ja esitykset esillä oleviin asioihin. Selvitämme asiakkaille myös parhaamme mukaan, että Euroopan Unionissa työskennellään puolueryhmissä eikä maakohtaisissa ryhmissä. Ja kun yksittäinen meppi onnistuu saamaan koko ryhmänsä asiansa taakse, menestys on varmaa riippumatta mepin kotimaasta. Jokapäiväinen on myös keskustelu siitä, että Suomi on näissä vaaleissa yksi vaalipiiri, joten koko Suomessa voidaan äänestää jokaista ehdokasta.
Tänään tiistaina päättyi myös ennakkoäänestys. Se on ollut vilkkaampaa kuin viisi vuotta sitten, josta tiedosta rekassa ollaan kovasti iloisia. Nyt jatketaan vielä neljä päivää täysillä, sillä sunnuntai-iltana äänestysprosentin olisi oltava reilusti yli 40%:n, mieluiten lähellä 50%:tä.
Kyllä meitä jo osin väsymys painaa, ei sitä voi kieltää. Neljä viikkoa olemme olleet reissussa. Samaa on havaittavissa ehdokkaissakin, joille kiertäminen ottaa myös koville - taloudellisista huolista puhumattakaan. Hymyt ovat silti kaikilla leveät, vaikka jalkoja vähän kivistäisikin. Täysillä lauantai-iltaan saakka, se on selvä juttu!
Helena Lauttanen & Arto Aniluoto
Kuvia Hämeenlinnan tapahtumasta
Yleensä tiedotusvälineet haastattelevat kiertuetapahtumiemme yhteydessä itse valitsemiaan ehdokkaita tai järjestömme johtavia työntekijöitä. Hämeenlinnassa oli kuitenkin uusi tilanne, kun toimittaja halusi tentata meitä muita tiedottajia. Siinähän seistiin ringissä Timmy ja minä ja muisteltiin parhaamme mukaan, mitä kaikkea meiltä kysytään. Ehkä useimmin kysytään, kuka tämän rekan matkat maksaa. Vastaus on helppo. Kiertueemme maksaa Eurooppalainen Suomi ry, joka on kaikille avoin kansalaisjärjestö henkilö- ja yhteisöjäsenineen. Mukana olevat kahdeksan puoluetta ja kuusitoista kansalaisjärjestöä ovat kaikki maksaneet osansa Eurooppalainen-lehden ja kiertueen kuluista. Tämän lisäksi Ulkoasiainministeriöltä on saatu projektirahoitusta EU-vaaleista tiedottamiseen, mutta tämä rahoitus jää projektin kokonaiskustannuksissa alle puoleen.
Toinen vakiokysymys on: Voiko pienen Suomen yksi meppi vaikuttaa mitenkään? Tähänkin vastaaminen on selvää. Nykyiset meppimme ovat kaikki ahkeria, ja aikaansaavia, ja heillä on loistavat verkostot. Monet ovat ryhmiensä raportöörejä, ja pääsevät näin usein lähes "sanelemaan" kannanotot ja esitykset esillä oleviin asioihin. Selvitämme asiakkaille myös parhaamme mukaan, että Euroopan Unionissa työskennellään puolueryhmissä eikä maakohtaisissa ryhmissä. Ja kun yksittäinen meppi onnistuu saamaan koko ryhmänsä asiansa taakse, menestys on varmaa riippumatta mepin kotimaasta. Jokapäiväinen on myös keskustelu siitä, että Suomi on näissä vaaleissa yksi vaalipiiri, joten koko Suomessa voidaan äänestää jokaista ehdokasta.
Tänään tiistaina päättyi myös ennakkoäänestys. Se on ollut vilkkaampaa kuin viisi vuotta sitten, josta tiedosta rekassa ollaan kovasti iloisia. Nyt jatketaan vielä neljä päivää täysillä, sillä sunnuntai-iltana äänestysprosentin olisi oltava reilusti yli 40%:n, mieluiten lähellä 50%:tä.
Kyllä meitä jo osin väsymys painaa, ei sitä voi kieltää. Neljä viikkoa olemme olleet reissussa. Samaa on havaittavissa ehdokkaissakin, joille kiertäminen ottaa myös koville - taloudellisista huolista puhumattakaan. Hymyt ovat silti kaikilla leveät, vaikka jalkoja vähän kivistäisikin. Täysillä lauantai-iltaan saakka, se on selvä juttu!
Helena Lauttanen & Arto Aniluoto
Kuvia Hämeenlinnan tapahtumasta
Vaali-intoa, "panelointia" ja mukulakiviä Tampereella 1.6.2009
Keskustori kuhisi heti aamusta. Maanantaimarkkinat olivat täynnä, mutta kotoisa laivueemme oli löytänyt paikkansa jo edellisenä iltana torilta. Saimme myös kirjaimellisesti kokea laivatunnelmaa, kun rekkamme oli ensi kertaa pysäköity mäen rinteeseen sen verran kallellaan, että rekassa kävely haastoi tasapainoaistia. Välillä huoppuvinkin askelin palvelimme tiedonjanoisia kansalaisia. Mutta ei hätää, torin mukulakivet tarjosivat vastapainoksi jalkapohjahierontaa!
Kiitämme Tampereen alueyhdistystä hienon vaalipaneelin järjestämisestä! Alueyhdistyksen puheenjohtaja Esa Kokkonen haastatteli kuuden eri puolueen edustajia parlamentin toimivaltaan liittyvistä asioista sekä Euroopan unionin kehittämisestä. Mukana paneelissa olivat Tom Biaudet (rkp), Antti Kaikkonen (kesk), Jenny Lindborg (sdp), Anna Mikkola (vas), Eva-Riitta Siitonen (kok) ja Juhana Suoniemi (vihr). Paneeli eteni suhteellisen sopuisasti, vaikka suuriakin mielipide-eroja kuultiin.
Pohdin päivän mittaan äänestämistä ja siihen liittyviä rituaaleja. Monet asiakkaista kertoivat, kuinka muistavat juhlallisesti menneensä vanhempien kanssa äänestysuurnalle ja sen jälkeen äänestyskahville, jotkut jopa päivälliselle. Eräs kiertuetiedottajistamme on useammissa edellisissä vaaleissa äänestänyt ennakkoon aina Tampereella ja nauttinut sen jälkeen mustaamakkaraa. Mustamakkarahetki vietettiin Tampereella tälläkin kertaa.
Monet mallit tulevat kotoa, myös äänestämiseen. Vaikka perheessä ei oltaisi muuten poliittisesti aktiivisia, on äänestäminen perinteisesti ollut tärkeä asia. Olinkin enemmän kuin pahoillani, kun eräs äiti käveli teini-ikäisen poikansa kanssa rekkamme ohi. Poika pohti, mikä juttu rekkaamme liittyy, johon äiti murahti, että "jotain typerää vaaliasiaa, ketä sekään ***** kiinnostaa". Toivon silti, etteivät kaikki mallit ole automaattisesti periytyviä ja olisi edes pieni mahdollisuus, että tämäkin poika äänestäisi tulevaisuudessa ylpeänä äänioikeudestaan - ei siis velvollisuudesta!
Monet haluavat edelleen kokea äänestyspäivän erikoisuuden ja säästävät äänestämisen aina varsinaiseen vaalipäivään. Toiset haluavat ehdottomasti käydä äänestämässä ennakkoon, jos sitä vaikka sattuisi niin epäonnisesti, että kuolema tai jokin muu pakottava este korjaisi ennen h-hetkeä. Onhan se ääni tulevaisuuteenkin saatava kuulolle! Oli niin tai näin, on hienoa kuulla, että äänestäminen koetaan myös tärkeäksi!
Susanna Salovaara
Kuvia Tampereen tapahtumasta
Kiitämme Tampereen alueyhdistystä hienon vaalipaneelin järjestämisestä! Alueyhdistyksen puheenjohtaja Esa Kokkonen haastatteli kuuden eri puolueen edustajia parlamentin toimivaltaan liittyvistä asioista sekä Euroopan unionin kehittämisestä. Mukana paneelissa olivat Tom Biaudet (rkp), Antti Kaikkonen (kesk), Jenny Lindborg (sdp), Anna Mikkola (vas), Eva-Riitta Siitonen (kok) ja Juhana Suoniemi (vihr). Paneeli eteni suhteellisen sopuisasti, vaikka suuriakin mielipide-eroja kuultiin.
Pohdin päivän mittaan äänestämistä ja siihen liittyviä rituaaleja. Monet asiakkaista kertoivat, kuinka muistavat juhlallisesti menneensä vanhempien kanssa äänestysuurnalle ja sen jälkeen äänestyskahville, jotkut jopa päivälliselle. Eräs kiertuetiedottajistamme on useammissa edellisissä vaaleissa äänestänyt ennakkoon aina Tampereella ja nauttinut sen jälkeen mustaamakkaraa. Mustamakkarahetki vietettiin Tampereella tälläkin kertaa.
Monet mallit tulevat kotoa, myös äänestämiseen. Vaikka perheessä ei oltaisi muuten poliittisesti aktiivisia, on äänestäminen perinteisesti ollut tärkeä asia. Olinkin enemmän kuin pahoillani, kun eräs äiti käveli teini-ikäisen poikansa kanssa rekkamme ohi. Poika pohti, mikä juttu rekkaamme liittyy, johon äiti murahti, että "jotain typerää vaaliasiaa, ketä sekään ***** kiinnostaa". Toivon silti, etteivät kaikki mallit ole automaattisesti periytyviä ja olisi edes pieni mahdollisuus, että tämäkin poika äänestäisi tulevaisuudessa ylpeänä äänioikeudestaan - ei siis velvollisuudesta!
Monet haluavat edelleen kokea äänestyspäivän erikoisuuden ja säästävät äänestämisen aina varsinaiseen vaalipäivään. Toiset haluavat ehdottomasti käydä äänestämässä ennakkoon, jos sitä vaikka sattuisi niin epäonnisesti, että kuolema tai jokin muu pakottava este korjaisi ennen h-hetkeä. Onhan se ääni tulevaisuuteenkin saatava kuulolle! Oli niin tai näin, on hienoa kuulla, että äänestäminen koetaan myös tärkeäksi!
Susanna Salovaara
Kuvia Tampereen tapahtumasta
Aurinkoa ja merellisyyttä Hangossa 31.5.2009
Hanko mainostaa itseään aurinkokaupunkina. Sitä se todella olikin kesänavausmarkkinoiden aikaan. Itäsatama kuhisi markkinavieraita. Suomen eteläisin kaupunki sopi hyvin valtakunnallisen kiertueen etapiksi. Pohjoisessahan kävimme Rovaniemellä asti. Mieli olisi vienyt korkeammallekin, mutta kuukauden päivät eivät riittäneet yhtään tämän pidempään reittiin.
Tavoitimme mukavasti väkeä rekan ulkopuolella, mutta aiempia päiviä harvempi malttoi sisälle rekkaan. Paikalla olleet ehdokkaat silti tulivat monille kaksikielisten ehdokashaastattelujen ja henkilökohtaisten keskustelujen kautta tutuiksi. Itämeren rannalla keskusteltiin odotetusti erityisen paljon siitä, mitä EU voi tehdä Itämeren suojelemiseksi.
Oranssit ilmapallomme veivät lasten käsissä viestiä vaaleista kauas markkina-alueen ulkopuolellekin. Kiertuerekan naapurustossa tarjolla oli niin Souvareiden uutta CD-levyä, kipukoukkua, jurvalaisia keinutuoleja kuin kaikkien markkinoiden hittituotetta metrilakua. Kauppa kävi sujuvasti molemmilla kotimaisilla.
Markkinoilla väki on liikkeellä rennoissa tunnelmissa. Kauppiaille leipä sen sijaan ei tule helpolla. Me Eurooppalaisen Suomen kiertueväki teemme tätä vain kuukauden, mutta torikauppiaat ovat omassa työssään liikkeellä lähes läpi vuoden. Monet lähtevät kotoa jo aamukolmelta, saattavat ajaa useamman tunnin markkinapaikkakunnalle, rakentavat oman myyntipisteensä, tekevät kauppaa ehkä normaalin työpäivän verran, purkavat teltan ja myymättä jääneet tavarat autoon ja ajavat takaisin kotiin tai majapaikkaan. Päivät taitavat lähes säännönmukaisesti olla yli puolen vuorokauden mittaisia. Hatunnosto näille kovan työn tekijöille ja elämäntaiteilijoille, joista monilta olemme saaneet vinkkejä ja käytännön apua kiertueen valmisteluvaiheista lähtien.
Elina Hykkönen
Kuvia Hangon tapahtumasta
Tavoitimme mukavasti väkeä rekan ulkopuolella, mutta aiempia päiviä harvempi malttoi sisälle rekkaan. Paikalla olleet ehdokkaat silti tulivat monille kaksikielisten ehdokashaastattelujen ja henkilökohtaisten keskustelujen kautta tutuiksi. Itämeren rannalla keskusteltiin odotetusti erityisen paljon siitä, mitä EU voi tehdä Itämeren suojelemiseksi.
Oranssit ilmapallomme veivät lasten käsissä viestiä vaaleista kauas markkina-alueen ulkopuolellekin. Kiertuerekan naapurustossa tarjolla oli niin Souvareiden uutta CD-levyä, kipukoukkua, jurvalaisia keinutuoleja kuin kaikkien markkinoiden hittituotetta metrilakua. Kauppa kävi sujuvasti molemmilla kotimaisilla.
Markkinoilla väki on liikkeellä rennoissa tunnelmissa. Kauppiaille leipä sen sijaan ei tule helpolla. Me Eurooppalaisen Suomen kiertueväki teemme tätä vain kuukauden, mutta torikauppiaat ovat omassa työssään liikkeellä lähes läpi vuoden. Monet lähtevät kotoa jo aamukolmelta, saattavat ajaa useamman tunnin markkinapaikkakunnalle, rakentavat oman myyntipisteensä, tekevät kauppaa ehkä normaalin työpäivän verran, purkavat teltan ja myymättä jääneet tavarat autoon ja ajavat takaisin kotiin tai majapaikkaan. Päivät taitavat lähes säännönmukaisesti olla yli puolen vuorokauden mittaisia. Hatunnosto näille kovan työn tekijöille ja elämäntaiteilijoille, joista monilta olemme saaneet vinkkejä ja käytännön apua kiertueen valmisteluvaiheista lähtien.
Elina Hykkönen
Kuvia Hangon tapahtumasta
30.5.2009
Katkoksia Mikkelin torilla 30.5.2009
Itse kesä-mikkeliläisenä olen aina viihtynyt Mikkelin torilla polvenkorkuisesta lähtien. Kiinnostuneita ihmisiä ja vaalirekan ihmettelijöitä riitti täällä hyvin jo aamusta saakka, sillä tori on yleensä aina vilkas! Kävin itsekin tekemässä hieman ostoksia. Tämä oli kuitenkin vasta toinen tai kolmas kerta elämässäni, kun tulin Mikkeliin nimenomaan työasioissa enkä kesämökille menemiseen liittyen, ja oloni tuntui tutulla torilla hieman erikoiselta. Työvierailu edustikin minulle siis eräänlaista poikkeusta tai katkosta siihen lomailumielialaan, mikä minulla aina yleensä Mikkelin torilla on. Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että olen jonain päivänä tulevana keväänä töissä Mikkelin torilla, niin hulluna olisin varmaan sanojaa pitänyt!
Mikkelissä haastattelemani kristillisdemokraattien ehdokas puhui turvallisuusasioista omakohtaiselta pohjalta: hänen poikansa oli ollut kaksi päivää aiemmin tapahtuneessa Pasilan rautatieaseman ammuskelussa vain parin metrin päässä ammuskelijasta. Itsekin olin ollut juuri tuolloin vapaapäivänäni Pasilan asemalla samaan aikaan, tosin huomattavasti kauempana ja toisessa kerroksessa. Mutta kun myös kaksi vaalikiertueemme työntekijöistä oli vasta viikkoa aiemmin ollut keskellä Kuopion ampumatapausta, alkoi tuntua siltä, että kuka tahansa meistä voi milloin tahansa ja missä tahansa päin Suomeakin joutua esim. ampumavälikohtausten todistajaksi tai jopa uhriksi. Lisäksi meidät oli äskettäin tavoittanut myös tieto kansanedustaja Susanna Haapojan, yhden kiertuetyöntekijämme ystävän, kuolemasta. Mikkelissä puhuttiinkin siksi muita kiertuepäiviä enemmän etenkin turvallisuuslkysymyksistä.
Toinen meille täysin ennenkokematon tapahtuma Mikkelissä sattui vielä kesken päivän, kun odottamaton sähkökatko pimensi puolet kaupungista yli tunnin ajaksi. Erään kokoomuslaisen ehdokkaan haastatteluni katkesi kuin veitsellä leikaten, kun toriäänentoistomme vaikeni yhtäkkiä. Joku irvileuka sanoikin, etteivät ne halua kuulla eurovaaliehdokkaiden haastattelua, ja siksi laittoivat sähköt pois. Myös kaupat ja jopa tavaratalot joutuivat oudon ja vaikean tilanteen eteen, kun yhtäkkiä kassakoneet ja jopa valaistus eivät toimineetkaan. Oikeastaan koko liike-elämä pysähtyi melko toviksi. Se osoitti meille jälleen kerran, kuinka haavoittuvainen teknologiaan kytkeytynyt nyky-yhteiskuntamme kuitenkin on ja kuinka monia asioita pidämme itsestään selvinä. Mutta useimpien torimyyjien käteiskauppaa tämä ei paljon haitannut kylmälaitteita tarvitsevia lukuun ottamatta. Mikkelin torilla oli, kuten aina, iloinen markkinameininki.
Arto Aniluoto
Kuvia Mikkelin tapahtumasta
Mikkelissä haastattelemani kristillisdemokraattien ehdokas puhui turvallisuusasioista omakohtaiselta pohjalta: hänen poikansa oli ollut kaksi päivää aiemmin tapahtuneessa Pasilan rautatieaseman ammuskelussa vain parin metrin päässä ammuskelijasta. Itsekin olin ollut juuri tuolloin vapaapäivänäni Pasilan asemalla samaan aikaan, tosin huomattavasti kauempana ja toisessa kerroksessa. Mutta kun myös kaksi vaalikiertueemme työntekijöistä oli vasta viikkoa aiemmin ollut keskellä Kuopion ampumatapausta, alkoi tuntua siltä, että kuka tahansa meistä voi milloin tahansa ja missä tahansa päin Suomeakin joutua esim. ampumavälikohtausten todistajaksi tai jopa uhriksi. Lisäksi meidät oli äskettäin tavoittanut myös tieto kansanedustaja Susanna Haapojan, yhden kiertuetyöntekijämme ystävän, kuolemasta. Mikkelissä puhuttiinkin siksi muita kiertuepäiviä enemmän etenkin turvallisuuslkysymyksistä.
Toinen meille täysin ennenkokematon tapahtuma Mikkelissä sattui vielä kesken päivän, kun odottamaton sähkökatko pimensi puolet kaupungista yli tunnin ajaksi. Erään kokoomuslaisen ehdokkaan haastatteluni katkesi kuin veitsellä leikaten, kun toriäänentoistomme vaikeni yhtäkkiä. Joku irvileuka sanoikin, etteivät ne halua kuulla eurovaaliehdokkaiden haastattelua, ja siksi laittoivat sähköt pois. Myös kaupat ja jopa tavaratalot joutuivat oudon ja vaikean tilanteen eteen, kun yhtäkkiä kassakoneet ja jopa valaistus eivät toimineetkaan. Oikeastaan koko liike-elämä pysähtyi melko toviksi. Se osoitti meille jälleen kerran, kuinka haavoittuvainen teknologiaan kytkeytynyt nyky-yhteiskuntamme kuitenkin on ja kuinka monia asioita pidämme itsestään selvinä. Mutta useimpien torimyyjien käteiskauppaa tämä ei paljon haitannut kylmälaitteita tarvitsevia lukuun ottamatta. Mikkelin torilla oli, kuten aina, iloinen markkinameininki.
Arto Aniluoto
Kuvia Mikkelin tapahtumasta
Toivoa äänestysprosentin noususta Porvoossa 29.5.2009
Päivä Porvoossa alkoi aikaisin, sillä lähdimme tällä kertaa matkaan Helsingistä siellä vietetyn kiertuevapaapäivän jälkeen. Neljä kiertueemme henkilökunnasta oli kuitenkin viettänyt toimistolla erimittaisia työpäiviä, joten vapaapäivästä ei voinut puhua – ainakaan perinteisessä merkityksessä. Säästyimme toki normaalilta noin 15-tuntiselta kiertuetyöpäivältä...
Porvoossa paikalla olevien ehdokkaiden määrä oli valtaisa. Kiinnostus vaaleja kohtaan oli huomattava. Monet ihmiset tulivat kahville myös äänestämisensä jälkeen, toiset kysyivät ennakkoäänestyspaikan sijaintia ja kolmannet paikalla olevien ehdokkaiden perään.
Eräs ehdokkaista nosti mielenkiintoisen ajatuksen esille kiertueestamme. Hän oli saanut tavata kiertueemme eri paikkakunnilla suuren joukon eri puolueiden ehdokkaita. Näin hän oli oppinut tuntemaan heitä ja solminut kontakteja. Tästä hän uskoi olevan valtavasti etua, sillä politiikassa hänen on kyettävä toimimaan yhteistyössä muita näkökantoja edustavien poliitikkojen kanssa eri tilanteissa. Kysyntää vastaavalle kiertueelle olisi hänen mukaansa tästä syystä myös eduskuntavaaleissa. Keskustelu osoitti, että foorumeille, jotka kokoavat eri poliittisten suuntausten väkeä samaan paikkaan, on kysyntää. Äänestäjät tarvitsevat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joihin on helpompi tulla kuin yksittäisten puolueiden omiin tilaisuuksiin. Ehdokkaille tilaisuudet helpottavat kosketuspinnan luomista äänestäjiin ja toisiin ehdokkaisiin.
Kiertuettamme puoltaa myös kolmas tekijä. Sain tietää taannoin keskustellessani saksalaisen ystäväni kanssa, että Saksassa mikään toimija ei ole edes koonnut kaikkia Saksassa tällä hetkellä toimivia ja vaaleissa ehdokkaita asettaneita puolueita samalle verkkosivulle. Se, että puolueet ja äänestäjät löytävät toisensa, on siis pelkästään puolueiden ja ehdokkaiden oman aktiivisuuden sekä median tehokkaan tiedotustoiminnan varassa. Eurooppapoliittiset teemat ovat Saksassa esillä lehdissä yhtä lailla harvakseltaan kuin Suomessa. Tällaisessa tilanteessa ei ole ihme, jos äänestäjät nostavat epätietoisina kätensä pystyyn ja jättävät äänestämisen kokonaan väliin. Ennakkoäänestyksen suosion perusteella näyttää kuitenkin siltä, että meillä Suomessa äänestysprosentti voisi olla nousemassa. Ilmeisesti ainakin jotkut toimijat ovat onnistuneet tekemään jotain oikein!
Timmy Trümpler
Kuvia Porvoon tapahtumasta
Porvoossa paikalla olevien ehdokkaiden määrä oli valtaisa. Kiinnostus vaaleja kohtaan oli huomattava. Monet ihmiset tulivat kahville myös äänestämisensä jälkeen, toiset kysyivät ennakkoäänestyspaikan sijaintia ja kolmannet paikalla olevien ehdokkaiden perään.
Eräs ehdokkaista nosti mielenkiintoisen ajatuksen esille kiertueestamme. Hän oli saanut tavata kiertueemme eri paikkakunnilla suuren joukon eri puolueiden ehdokkaita. Näin hän oli oppinut tuntemaan heitä ja solminut kontakteja. Tästä hän uskoi olevan valtavasti etua, sillä politiikassa hänen on kyettävä toimimaan yhteistyössä muita näkökantoja edustavien poliitikkojen kanssa eri tilanteissa. Kysyntää vastaavalle kiertueelle olisi hänen mukaansa tästä syystä myös eduskuntavaaleissa. Keskustelu osoitti, että foorumeille, jotka kokoavat eri poliittisten suuntausten väkeä samaan paikkaan, on kysyntää. Äänestäjät tarvitsevat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joihin on helpompi tulla kuin yksittäisten puolueiden omiin tilaisuuksiin. Ehdokkaille tilaisuudet helpottavat kosketuspinnan luomista äänestäjiin ja toisiin ehdokkaisiin.
Kiertuettamme puoltaa myös kolmas tekijä. Sain tietää taannoin keskustellessani saksalaisen ystäväni kanssa, että Saksassa mikään toimija ei ole edes koonnut kaikkia Saksassa tällä hetkellä toimivia ja vaaleissa ehdokkaita asettaneita puolueita samalle verkkosivulle. Se, että puolueet ja äänestäjät löytävät toisensa, on siis pelkästään puolueiden ja ehdokkaiden oman aktiivisuuden sekä median tehokkaan tiedotustoiminnan varassa. Eurooppapoliittiset teemat ovat Saksassa esillä lehdissä yhtä lailla harvakseltaan kuin Suomessa. Tällaisessa tilanteessa ei ole ihme, jos äänestäjät nostavat epätietoisina kätensä pystyyn ja jättävät äänestämisen kokonaan väliin. Ennakkoäänestyksen suosion perusteella näyttää kuitenkin siltä, että meillä Suomessa äänestysprosentti voisi olla nousemassa. Ilmeisesti ainakin jotkut toimijat ovat onnistuneet tekemään jotain oikein!
Timmy Trümpler
Kuvia Porvoon tapahtumasta
Vaalikamppailu kiristyy Kouvolassa 27.5.2009
Pysähdyksemme Kouvolassa osui yhteen ennakkoäänestyksen alkamisen kanssa. Vaalien loppurutistuksen alkaminen näkyi sekä äänestäjissä että ehdokkaissa. Monet tiedotusrekallamme käyneistä äänestäjistä kyselivät ennakkoäänestyspaikkojen perään. Samalla esimerkiksi Eurooppalainen-lehteämme meni vähemmän kaupaksi. Moni sanoi tietävänsä jo suunnilleen ketä äänestää. Rekastamme haettiin ehkä vain varmistusta - tai sitten kahvikupillista.
Myös paikalla olleissa ehdokkaissa alkoi jo näkyä viikkokausien kampanjointi. Monet olivat nukkuneet vielä vähemmän ja ajaneet enemmän kuin jatkuvasti noin kaksinkertaista työpäivää tehnyt, parhaimmillaan satoja kilometrejä päivässä siirtynyt ES:n kampanjaväki. Kampanjakiertueellemme kertyy yhteensä mittaa yli kuusi tuhatta kilometriä! Eräs ehdokas sanoi taittaneensa jo kymmenentuhatta kilometriä erilaisiin vaalitilaisuuksiin pääsemiseksi eri puolille Suomea. Samanaikaisesti ei voi kuin kunnioittaa sitä, että he siitä huolimatta hakevat vielä kontaktia äänestäjiin ja kuuntelevat sekä keskustelevat, kuten jos tekisivät sitä ensi kertaa. Jotkut ovatkin käyneet hyvin henkilökohtaisia keskusteluja äänestäjiensä kanssa.
Panosten koveneminen näkyi myös näyttelyrekassamme. Eräs ehdokas oli käyttänyt vaalikonekäyttöön varattua tietokonettamme, vaivihkaa surffannut kotisivulleen ja jättänyt sen näkyville vaalikonesivumme sijaan. Yhtä vaivihkaa vaihdoimme sen pois, sillä emme voineet tuolla tavoin antaa kenenkään yksittäisen ehdokkaan korostua. Toinen ehdokas käväisi oman puolueensa näyttelyosastolla ja järjesti omat esitteensä viemään suurimman osan kaikille ko. puolueen esitteille varatusta tilasta. Jälkeenpäin kävimme järjestämässä tämänkin osaston ennalleen. Olemme puolueeton foorumi, jolla äänestäjät voivat rauhassa ja mahdollisimman tasapuolisesti tutustua vaihtoehtoihin.
Vaalikamppailun kiristyminen näkyi myös neljännelläkin tavalla. Kiersimme jälleen automatkallamme siirtymäreiteille osuvien pienten paikkakuntien kirjastoja. Jotkut kirjastonhoitajat suhtautuivat jaettavaksi tarjoamaamme Eurooppalainen-lehteen aluksi epäluuloisesti. He halusivat varmistuksen, ettemme vain ole minkään yksittäisen puolueen asialla. "Miksi te tätä sitten teette, jos ette ole mihinkään suuntaan kallellaan?", oli eräs kysymys. "Vaalien ja kansalaisten osallistumisen vuoksi", oli vastaukseni.
Timmy Trümpler
Kuvia Kouvolan tapahtumasta
Myös paikalla olleissa ehdokkaissa alkoi jo näkyä viikkokausien kampanjointi. Monet olivat nukkuneet vielä vähemmän ja ajaneet enemmän kuin jatkuvasti noin kaksinkertaista työpäivää tehnyt, parhaimmillaan satoja kilometrejä päivässä siirtynyt ES:n kampanjaväki. Kampanjakiertueellemme kertyy yhteensä mittaa yli kuusi tuhatta kilometriä! Eräs ehdokas sanoi taittaneensa jo kymmenentuhatta kilometriä erilaisiin vaalitilaisuuksiin pääsemiseksi eri puolille Suomea. Samanaikaisesti ei voi kuin kunnioittaa sitä, että he siitä huolimatta hakevat vielä kontaktia äänestäjiin ja kuuntelevat sekä keskustelevat, kuten jos tekisivät sitä ensi kertaa. Jotkut ovatkin käyneet hyvin henkilökohtaisia keskusteluja äänestäjiensä kanssa.
Panosten koveneminen näkyi myös näyttelyrekassamme. Eräs ehdokas oli käyttänyt vaalikonekäyttöön varattua tietokonettamme, vaivihkaa surffannut kotisivulleen ja jättänyt sen näkyville vaalikonesivumme sijaan. Yhtä vaivihkaa vaihdoimme sen pois, sillä emme voineet tuolla tavoin antaa kenenkään yksittäisen ehdokkaan korostua. Toinen ehdokas käväisi oman puolueensa näyttelyosastolla ja järjesti omat esitteensä viemään suurimman osan kaikille ko. puolueen esitteille varatusta tilasta. Jälkeenpäin kävimme järjestämässä tämänkin osaston ennalleen. Olemme puolueeton foorumi, jolla äänestäjät voivat rauhassa ja mahdollisimman tasapuolisesti tutustua vaihtoehtoihin.
Vaalikamppailun kiristyminen näkyi myös neljännelläkin tavalla. Kiersimme jälleen automatkallamme siirtymäreiteille osuvien pienten paikkakuntien kirjastoja. Jotkut kirjastonhoitajat suhtautuivat jaettavaksi tarjoamaamme Eurooppalainen-lehteen aluksi epäluuloisesti. He halusivat varmistuksen, ettemme vain ole minkään yksittäisen puolueen asialla. "Miksi te tätä sitten teette, jos ette ole mihinkään suuntaan kallellaan?", oli eräs kysymys. "Vaalien ja kansalaisten osallistumisen vuoksi", oli vastaukseni.
Timmy Trümpler
Kuvia Kouvolan tapahtumasta
Feissarit kompastelemassa toisiinsa Jyväskylässä 26.5.2009
Sijaintipaikkamme Jyväskylässä ei ollut aluksi aivan paras mahdollinen. Olimme Asema-aukiolla rekkamme kanssa, kun taas kaupungin suurin kuhina oli kaksi korttelia ylempänä kävelykadulla, jonne ei vaalirekkamme kaltaisella suurella ajoneuvolla ollut asiaa, koska se olisi voinut painollaan rikkoa kävelykadun maanalaiset lämmitysputket. Saimmekin pian järjestettyä itsellemme luvan kampanjoida myös kävelykadulla, joten ehdokkaiden haastattelupaikka siirrettiin sinne. Ja ehdokkaita sitten ehdittiinkin haastatella siellä siihenastinen ennätysmäärä, 16 yhden päivätapahtuman aikana!
Kävelykadun edullisuuden kampanjoinnille olivat huomanneet muutkin järjestöt. Samalla pienellä alueella kävelykadun risteyksessä kampanjoivat usean järjestön feissarit. Lisäksi liikkeellä oli eri vaiheissa lähes parisenkymmentä eurovaaliehdokasta. Kävelykadulla liikkuvia ihmisiä kävi melkein sääliksi, sillä oli melkoisen vaikeaa päästä kulkemaan kävelykadun läpi tulematta jonkun jututtamaksi. Tuttuja ovat itsellekin ne hetket, kun yrittää päästä Helsingissä Narinkkatorin poikki tai Kolmen sepän patsaan ohitse kiireisenä päivänä joutumatta matkalla monen feissarin jututtamaksi. Aatteiden ylitarjonnasta huolimatta saimme jaettua ilmapalloja suurempia määriä kuin ehdimme niitä täyttämään. Ohessa meni monta nippua Eurooppalainen-lehteä. Myös kaikilla ehdokashaastatteluilla oli jatkuvasti erittäin suuri joskin tiuhaan tahtiin vaihtuva yleisö.
Päivän päätteeksi olimme kaikki rättiväsyneitä. Päivä oli ollut kiireinen eikä kenellekään meistä ollut juurikaan jäänyt hengähdystaukoa. Onneksi jo seuraavan päivän jälkeen oli odottamassa ansaittu ja odotettu kiertueen vapaapäivä.
Timmy Trümpler & Arto Aniluoto
Kuvia Jyväskylän tapahtumasta
Kävelykadun edullisuuden kampanjoinnille olivat huomanneet muutkin järjestöt. Samalla pienellä alueella kävelykadun risteyksessä kampanjoivat usean järjestön feissarit. Lisäksi liikkeellä oli eri vaiheissa lähes parisenkymmentä eurovaaliehdokasta. Kävelykadulla liikkuvia ihmisiä kävi melkein sääliksi, sillä oli melkoisen vaikeaa päästä kulkemaan kävelykadun läpi tulematta jonkun jututtamaksi. Tuttuja ovat itsellekin ne hetket, kun yrittää päästä Helsingissä Narinkkatorin poikki tai Kolmen sepän patsaan ohitse kiireisenä päivänä joutumatta matkalla monen feissarin jututtamaksi. Aatteiden ylitarjonnasta huolimatta saimme jaettua ilmapalloja suurempia määriä kuin ehdimme niitä täyttämään. Ohessa meni monta nippua Eurooppalainen-lehteä. Myös kaikilla ehdokashaastatteluilla oli jatkuvasti erittäin suuri joskin tiuhaan tahtiin vaihtuva yleisö.
Päivän päätteeksi olimme kaikki rättiväsyneitä. Päivä oli ollut kiireinen eikä kenellekään meistä ollut juurikaan jäänyt hengähdystaukoa. Onneksi jo seuraavan päivän jälkeen oli odottamassa ansaittu ja odotettu kiertueen vapaapäivä.
Timmy Trümpler & Arto Aniluoto
Kuvia Jyväskylän tapahtumasta
Joensuu - paikka, jossa emme vaihtaneet farkkujamme verkkarihousuihin 25.5.2009
Olomme Joensuussa alkoi tapahtumapäivää edeltävänä iltana tutustumalla legendaariseen ravintola Jokelaan ja sen jukeboxiin. Saimme laulaa iloisina kliseenomaiseksi muodostunutta Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala-biisiä. Siitä lähtikin leppoisa karjalaistunnelma, joka jatkui seuraavana päivänä torilla.
Aamu oli aurinkoinen, kuten niin moni aamu Suomenmaata kiertäessämme on ollut. Kiertueemme on ollut onnekas säiden suhteen. Haluan kiittää Joensuun Eurooppanuoria, jotka olivat olleet todella aktiivisia ja järjestäneet kylkeemme mahtavasti toimintaa! Vaalipaneelin lisäksi he olivat hankkineet torille elävää musiikkia. Mikäs siinä oli iloisena jutustella leppoisten karjalaisten kanssa äänestysasioista, kun Bluberry Thief ja Sun tyttöystävä loivat tunnelmaa torille. On se kummallista, miten musiikki saakin tunnelman uudelle asteelle. Joensuulaiset olivat mukavan leppoisia ja puheliaita.
Tässä vaiheessa kiertuetta on tullut jo paremmin tutustuttua myös moniin ehdokkaisiin. Useammat ovat kiertäneet mukanamme monilla paikkakunnilla ja ovat mielettömän iloisia ja positiivisia päivästä toiseen. On mukavaa, kun uudella paikkakunnalla on "tuttuja" heidän myötään. Toivottavasti kiertueemme on pystynyt tuomaan myös heille saman tunteen. Tosin allekirjoittanut alkoi miettiä, onko tämä ehdokkaiden tunnistaminen mennyt jo vähän liian pitkälle, kun matkan varrella etsiessämme jälleen kerran jotain kirjastoa täysin sattumanvaraisessa kaupungissa eksyimme kaupungin virastotalon pihaan. Siellä seisoi miesjoukko, joista yksi mies oli selin tielle päin. Ja allekirjoittanut hihkaisi heti ratin takaa tutun profiilin bongaten, että hei, eikös tuo ole "ehdokas X". Ja kyllä, hänen käännyttyään asia varmistui, juuri hän se oli. Lähestyvä vapaapäivä taitaa tulla tarpeeseen!
Susanna Salovaara
Kuvia Joensuun tapahtusta
Aamu oli aurinkoinen, kuten niin moni aamu Suomenmaata kiertäessämme on ollut. Kiertueemme on ollut onnekas säiden suhteen. Haluan kiittää Joensuun Eurooppanuoria, jotka olivat olleet todella aktiivisia ja järjestäneet kylkeemme mahtavasti toimintaa! Vaalipaneelin lisäksi he olivat hankkineet torille elävää musiikkia. Mikäs siinä oli iloisena jutustella leppoisten karjalaisten kanssa äänestysasioista, kun Bluberry Thief ja Sun tyttöystävä loivat tunnelmaa torille. On se kummallista, miten musiikki saakin tunnelman uudelle asteelle. Joensuulaiset olivat mukavan leppoisia ja puheliaita.
Tässä vaiheessa kiertuetta on tullut jo paremmin tutustuttua myös moniin ehdokkaisiin. Useammat ovat kiertäneet mukanamme monilla paikkakunnilla ja ovat mielettömän iloisia ja positiivisia päivästä toiseen. On mukavaa, kun uudella paikkakunnalla on "tuttuja" heidän myötään. Toivottavasti kiertueemme on pystynyt tuomaan myös heille saman tunteen. Tosin allekirjoittanut alkoi miettiä, onko tämä ehdokkaiden tunnistaminen mennyt jo vähän liian pitkälle, kun matkan varrella etsiessämme jälleen kerran jotain kirjastoa täysin sattumanvaraisessa kaupungissa eksyimme kaupungin virastotalon pihaan. Siellä seisoi miesjoukko, joista yksi mies oli selin tielle päin. Ja allekirjoittanut hihkaisi heti ratin takaa tutun profiilin bongaten, että hei, eikös tuo ole "ehdokas X". Ja kyllä, hänen käännyttyään asia varmistui, juuri hän se oli. Lähestyvä vapaapäivä taitaa tulla tarpeeseen!
Susanna Salovaara
Kuvia Joensuun tapahtusta
Mietteitä EU-vaalirekan ohjaamosta Imatralla 24.5.2009
EU-vaalien oranssi-valkoinen tiedotusrekkamme saapui Imatran Vuoksenpuistoon jo varsinaista tapahtumapäivää edeltävänä iltana klo 22 aikoihin. Vuoksenpuistossa osallistuimme sunnuntaina kalamarkkinoille. Imatralla, kuten kiertueellamme normaalistikin, vaalirekka pyritään ajamaan lopulliselle esittelypaikalleen mahdollisuuksien mukaan jo aina edellisenä iltana, koska markkinoilla ja toreilla on jo aikaisin aamulla niin paljon ruuhkaa, ettei suurikokoisen rekan siirtely ole enää mahdollista. Kiertueellamme paikkakunnasta riippumatta torivalvojien palvelu ja rekan paikalleen opastamisessa saatu apu on ollut hyvää. Jopa iltamyöhällä tai puolenyön aikoihin on saatu hyvää ohjausta paikallisilta tori-ihmisiltä. Esim. Rovaniemellä torivalvoja saapui yhdeltätoista illalla henkilökohtaisesti saattamaan paikalle ja olisi tarjonnut vaikka kahvitkin – hyvä asenne virkamieheltä. Samoin Imatralla saimme hyviä neuvoja, vaikka torivalvojalla oli samanaikaisesti kotonaan vieraita lauantai-iltana. Vuoksenpuistossa myös ”maajussille morsian” -sarjasta tuttu hunajakauppias ulkoilutti koiraansa saarella illalla ja yöpyi paikalla asuntoautossaan, jotta ja olisi jo ensimmäisenä aamulla myymässä tuotteitaan.
Suuren vaalirekan pysäköinti on aina haasteellista. Parkkeeratessa täytyy varoa ahtaita kulmia, betoniporsaita, liikennemerkkejä ja katuvalaisimia, muita autoja ja polkupyöriä, minkä lisäksi pelastustie täytyy aina jättää vapaaksi. Juuri näistä syistä rekka ajetaankin paikalle yleensä aina jo ennen muita ja lähdetään vasta muiden jälkeen. Esittelyrekka on lähes 17 m pitkä ja 4 m korkea, eli käytännössä suurin sallittu puoliperävaunullinen. Pysähdyspaikalla laitetta levennetään vielä 2,2 m rungosta oikealle, jolloin saadaan suuri ja yhtenäinen sisätila, joka on tukeva hydrauliikan ja tukijalkojen avulla. Kaikki tilat yhteen laskien hyödynnettävää sisätilaa on noin 60 neliötä. Rekan ulkoteippaus ja sisätilasisustus, tällä kertaa pirteän oranssit, ovatkin täysin vaihdettavissa tilanteen ja asiakkaan mukaan. Ajoneuvon suuri koko ja sanoma puhuttelevet asiakkaita aina, kaikki huomaavat suuren oranssivalkoisen jättiläisen. Illan tai aamun ensimmäinen kysymys on yleensä ”Kuka näin näyttävän rekan maksaa?” ja kun vastaus onkin jokin muu kuin EU tai veronmaksajat, se herättää myönteistä huomoita. Ulkoasiainministeriön tukea hankkeemme on kyllä saanut, mutta suurempi osa rahoituksesta tulee järjestöltä itseltään ja kiertueeseen osallistuvilta puolueilta sekä kansalaisjärjestöiltä.
Imatran kalamarkkinoilla erään veitsi- ja viehekauppiaaan myyntiautossa oli teksti ”Osta tänään, huomenna olen jo muualla!”. Slogan soveltuisi hyvin myös meille, koska itsekin olemme yhdessä paikassa kerrallaan aina vain yhden päivän ja vaihdamme paikkaa joka päivä. Matkareittiämme on seurannut myös hyvän sään aalto kampanjan avauspäivää lukuun ottamatta, mutta Imatralla aivan päivän lopussa myrskytuuli ja äkillinen sadekuuro pisti sekä teltat että markkinayleisön lujille. Mutta kuten Espoossakin, valaistu ja lämmin rekka oli yleisölle erinomainen paikka pitää sadetta ja juoda kupillinen lämmintä kahvia. Rekassa vierailevien ihmisten palaute oli Imatralla kuten muuallakin: tällaista tietoa ja materiaalia todella tarvitaan, koska EU ei itse tiedota asioista tarpeeksi tai riittävän suoraan. Tiedon ihmisten luo tuomisen hyvänä puolena koetaan se, että kynnys tulla hakemaan tietoa sinänsä monimutkaisista EU-asioista jää mahdollisimman matalaksi. Tavallisen kadunmiehen näkökulmasta on tärkeää, että tieto on perinteisessä ja helposti omaksuttavassa muodossa, eikä tarkoitettu vain nille, jotka jo muutenkin EU-asioista paljon tietävät.
Jorma Lahtista haastatellen Arto Aniluoto
Kuvia Imatran tapahtumasta
Suuren vaalirekan pysäköinti on aina haasteellista. Parkkeeratessa täytyy varoa ahtaita kulmia, betoniporsaita, liikennemerkkejä ja katuvalaisimia, muita autoja ja polkupyöriä, minkä lisäksi pelastustie täytyy aina jättää vapaaksi. Juuri näistä syistä rekka ajetaankin paikalle yleensä aina jo ennen muita ja lähdetään vasta muiden jälkeen. Esittelyrekka on lähes 17 m pitkä ja 4 m korkea, eli käytännössä suurin sallittu puoliperävaunullinen. Pysähdyspaikalla laitetta levennetään vielä 2,2 m rungosta oikealle, jolloin saadaan suuri ja yhtenäinen sisätila, joka on tukeva hydrauliikan ja tukijalkojen avulla. Kaikki tilat yhteen laskien hyödynnettävää sisätilaa on noin 60 neliötä. Rekan ulkoteippaus ja sisätilasisustus, tällä kertaa pirteän oranssit, ovatkin täysin vaihdettavissa tilanteen ja asiakkaan mukaan. Ajoneuvon suuri koko ja sanoma puhuttelevet asiakkaita aina, kaikki huomaavat suuren oranssivalkoisen jättiläisen. Illan tai aamun ensimmäinen kysymys on yleensä ”Kuka näin näyttävän rekan maksaa?” ja kun vastaus onkin jokin muu kuin EU tai veronmaksajat, se herättää myönteistä huomoita. Ulkoasiainministeriön tukea hankkeemme on kyllä saanut, mutta suurempi osa rahoituksesta tulee järjestöltä itseltään ja kiertueeseen osallistuvilta puolueilta sekä kansalaisjärjestöiltä.
Imatran kalamarkkinoilla erään veitsi- ja viehekauppiaaan myyntiautossa oli teksti ”Osta tänään, huomenna olen jo muualla!”. Slogan soveltuisi hyvin myös meille, koska itsekin olemme yhdessä paikassa kerrallaan aina vain yhden päivän ja vaihdamme paikkaa joka päivä. Matkareittiämme on seurannut myös hyvän sään aalto kampanjan avauspäivää lukuun ottamatta, mutta Imatralla aivan päivän lopussa myrskytuuli ja äkillinen sadekuuro pisti sekä teltat että markkinayleisön lujille. Mutta kuten Espoossakin, valaistu ja lämmin rekka oli yleisölle erinomainen paikka pitää sadetta ja juoda kupillinen lämmintä kahvia. Rekassa vierailevien ihmisten palaute oli Imatralla kuten muuallakin: tällaista tietoa ja materiaalia todella tarvitaan, koska EU ei itse tiedota asioista tarpeeksi tai riittävän suoraan. Tiedon ihmisten luo tuomisen hyvänä puolena koetaan se, että kynnys tulla hakemaan tietoa sinänsä monimutkaisista EU-asioista jää mahdollisimman matalaksi. Tavallisen kadunmiehen näkökulmasta on tärkeää, että tieto on perinteisessä ja helposti omaksuttavassa muodossa, eikä tarkoitettu vain nille, jotka jo muutenkin EU-asioista paljon tietävät.
Jorma Lahtista haastatellen Arto Aniluoto
Kuvia Imatran tapahtumasta
Äänestäminen ja sen tunnustaminen Mänttä-Vilppulassa 23.5.2009
Päivämme Mänttä-Vilppulassa alkoi huonoissa merkeissä. Tuskin olimme päässeet hotellilta markkinapaikalle, kun huomasimme pikkubussimme renkaan rikkoutuneen. Lisäksi kaksi seurueestamme oli saanut aamiaispöydän jostakin antimesta vatsansa sekaisin. Onneksemme päivä markkinoilla osoittautui hiljaiseksi, joten ehdimme kaikki tehdä rästiin jääneitä muita asioita – kuten päivittää kiertuekuvia Flickr-kuvapankkiin.
Mänttä-Vilppulassa kuulimme monta kriittistä kommenttia EU:sta. Kielteiset kannat olivat ymmärrettäviä. Useimmiten niiden lausujat kokivat EU:n köyhdyttäneen maaseutua. Yleensä ei kuitenkaan ollut tilaisuutta käydä tarkempaa keskustelua syistä Suomen maataloustuotannon murrokseen. Eräs näyttelyrekallamme käynyt herra oli niin tyystin pettynyt politiikkaan, että hän sanoi jättävänsä äänestämisen kokonaan väliin. Poliitikot olivat hänen mukaansa vain omaa etuaan tavoittelevia huijareita eikä siis kukaan äänestämisen arvoinen.
Tuntia myöhemmin kuulimme toimittajan haastattelevan samaa herraa. Toimittajalle hän sanoi olevansa menossa äänestämään, mutta että hänellä ei ole vielä aivan tarkasti tiedossa, ketä hän aikoo äänestää. Ohimennen kuultu haastattelu herätti mietteitä. Miksi on helpompaa olla politiikkaa kohtaan kriittinen meille järjestötyöntekijöille, kuin toimittajalle, jonka kautta saisi äänensä kuuluville laajalle lukijajoukolle? Onko vaikea myöntää kuuluvansa nukkuvien puolueeseen? Onko äänestämisen tärkeys juurtunut ajatuksena niin syvälle suomalaisiin? Vai ehtikö mieli sittenkin muuttua vaalirekan läheisyydessä vietetyn tunnin aikana? Vai tarvitsiko hän vain kanavan, johon purkaa pettymystään suomalaiseen polittiikkaan?
Timmy Trümpler
Kuvia Mänttä-Vilppulan tapahtumasta
Mänttä-Vilppulassa kuulimme monta kriittistä kommenttia EU:sta. Kielteiset kannat olivat ymmärrettäviä. Useimmiten niiden lausujat kokivat EU:n köyhdyttäneen maaseutua. Yleensä ei kuitenkaan ollut tilaisuutta käydä tarkempaa keskustelua syistä Suomen maataloustuotannon murrokseen. Eräs näyttelyrekallamme käynyt herra oli niin tyystin pettynyt politiikkaan, että hän sanoi jättävänsä äänestämisen kokonaan väliin. Poliitikot olivat hänen mukaansa vain omaa etuaan tavoittelevia huijareita eikä siis kukaan äänestämisen arvoinen.
Tuntia myöhemmin kuulimme toimittajan haastattelevan samaa herraa. Toimittajalle hän sanoi olevansa menossa äänestämään, mutta että hänellä ei ole vielä aivan tarkasti tiedossa, ketä hän aikoo äänestää. Ohimennen kuultu haastattelu herätti mietteitä. Miksi on helpompaa olla politiikkaa kohtaan kriittinen meille järjestötyöntekijöille, kuin toimittajalle, jonka kautta saisi äänensä kuuluville laajalle lukijajoukolle? Onko vaikea myöntää kuuluvansa nukkuvien puolueeseen? Onko äänestämisen tärkeys juurtunut ajatuksena niin syvälle suomalaisiin? Vai ehtikö mieli sittenkin muuttua vaalirekan läheisyydessä vietetyn tunnin aikana? Vai tarvitsiko hän vain kanavan, johon purkaa pettymystään suomalaiseen polittiikkaan?
Timmy Trümpler
Kuvia Mänttä-Vilppulan tapahtumasta
29.5.2009
Savolaisen teräsmummon kohtaaminen ja Kuopion torin ampumistapaus 22.5.2009
Päivämme kalakukkojen ja ystävällisten savolaisten maassa alkoi kiireisesti. Ensimmäisten kahden tunnin ajan kahvi oli koko ajan loppumaisillaan. Iloinen jutustelu täytti näyttelyrekan. Keskustelun lomassa kuultiin kriittisiäkin kommentteja.
Päivän päätteeksi rekkaamme tupsahti iloinen ja hieman kumaraselkäinen vanha nainen pitkässä takissa ja saapikkaissa. Hetken jutustelun päätteksi hän totesi olevansa lähes satavuotias. Hän oli tullut paikalle polkupyörää taluttaen neljän kilometrin matkan kotoaan. Pyörää hän tarvitsi ostostensa kuljettamiseen, mutta ei pystynyt ajamaan sillä, koska oli loukannut jalkansa. Kahvia hän joi useita kupillisia ja samalla kyseli suurella mielenkiinnolla, ketä hänen kannattaisi äänestää. Tuohon emme voineet vastata, mutta tarjosimme hänelle kaikkien puolueiden ehdokasesitteitä. Ne hän otti ilomielin vastaan. Hän sanoi äänestävänsä ehdottomasti ja kiitti meitä avustamme. Lähtiessään hän kieltäytyi rekan portaiden kohdalla tarjoamastamme avusta. Hän sanoi lääkärin suositelleen hänelle polven käyttämistä, jotta se kuntoutuisi. Portaiden alapäästä kuului vielä viimeinen kiitos ja hyvän matkan toivotus. Olimme tavanneet todellisen teräsmummon.
Mutta ei päivä siihen vielä päättynyt, vaan Kuopion torin ampumatapaukseen. Rekka oli saatu päivän päätteeksi ajokuntoon, ja istuin kuljettajamme Jorman kanssa nupissa. Katsoin kelloa, joka näytti 17.56. Jorma ei saanut rekan varkaudenestojärjestelmän poiskytkemisestä johtuen rekkaa heti käyntiin vaan käynnisteli muutaman kerran samalla kun huomasin, että nuoret aikuiset lähtivät säntäämään paniikissa torilta poispäin. Katsoin vasemmalle ikkunasta ja näin miehen seisovan keskellä toria kivääri lonkallaan. Sitten kajahti pari laukausta.
Jorma oli kauhuissaan: "Se listi ton naisen maahan! Äkkiä verhot kiinni ja ollaan ihan hiljaa." Otin kännykän käteen ja valitsin hätänumeron 112. Kesti kauan ennenkuin vastattiin. Kerroin, että Kuopion torilla ammutaan silmiemme edessä, ja pyysin lähettämään ambulanssin. Hätäkeskus kysyi nimeni ja ampujan tuntomerkit. Kerroin minkä kykenin. Pyysin heitä lähettämääm ambulanssin heti. Minulle sanottiin melkoisen tylysti, että älkää te huolehtiko siitä, vaan vastatkaa vain minun kysymyksiini.
Noin 7-8 minuutin kuluttua tuli ensimmäinen Maija paikalle, joka ajoi vauhdilla torin läpi; mitän ilmeisemmin ampujan perään. Seitsemän minuutin kuluttua saapui toinen poliisiauto, josta syöksyi ulos poliiseja hajottamaan torilta loputkin ihmiset. Vaan ei ensimmäistäkään ambulanssia.
Viidentoista mnuutin kuluttua näytti sen verran rauhalliselta, että käynnistimme rekan ja lähdimme takavasemmalle. Viimeinen näky torilta oli, että siviilit elvyttivät maassa makaavaa naista. Ambulanssista ei tietoakaan - keskellä Kuopiota, perjantaina alkuillasta klo 18.15.
Timmy Trümpler & Helena Lauttanen
Kuvia Kuopion tapahtumasta
Päivän päätteeksi rekkaamme tupsahti iloinen ja hieman kumaraselkäinen vanha nainen pitkässä takissa ja saapikkaissa. Hetken jutustelun päätteksi hän totesi olevansa lähes satavuotias. Hän oli tullut paikalle polkupyörää taluttaen neljän kilometrin matkan kotoaan. Pyörää hän tarvitsi ostostensa kuljettamiseen, mutta ei pystynyt ajamaan sillä, koska oli loukannut jalkansa. Kahvia hän joi useita kupillisia ja samalla kyseli suurella mielenkiinnolla, ketä hänen kannattaisi äänestää. Tuohon emme voineet vastata, mutta tarjosimme hänelle kaikkien puolueiden ehdokasesitteitä. Ne hän otti ilomielin vastaan. Hän sanoi äänestävänsä ehdottomasti ja kiitti meitä avustamme. Lähtiessään hän kieltäytyi rekan portaiden kohdalla tarjoamastamme avusta. Hän sanoi lääkärin suositelleen hänelle polven käyttämistä, jotta se kuntoutuisi. Portaiden alapäästä kuului vielä viimeinen kiitos ja hyvän matkan toivotus. Olimme tavanneet todellisen teräsmummon.
Mutta ei päivä siihen vielä päättynyt, vaan Kuopion torin ampumatapaukseen. Rekka oli saatu päivän päätteeksi ajokuntoon, ja istuin kuljettajamme Jorman kanssa nupissa. Katsoin kelloa, joka näytti 17.56. Jorma ei saanut rekan varkaudenestojärjestelmän poiskytkemisestä johtuen rekkaa heti käyntiin vaan käynnisteli muutaman kerran samalla kun huomasin, että nuoret aikuiset lähtivät säntäämään paniikissa torilta poispäin. Katsoin vasemmalle ikkunasta ja näin miehen seisovan keskellä toria kivääri lonkallaan. Sitten kajahti pari laukausta.
Jorma oli kauhuissaan: "Se listi ton naisen maahan! Äkkiä verhot kiinni ja ollaan ihan hiljaa." Otin kännykän käteen ja valitsin hätänumeron 112. Kesti kauan ennenkuin vastattiin. Kerroin, että Kuopion torilla ammutaan silmiemme edessä, ja pyysin lähettämään ambulanssin. Hätäkeskus kysyi nimeni ja ampujan tuntomerkit. Kerroin minkä kykenin. Pyysin heitä lähettämääm ambulanssin heti. Minulle sanottiin melkoisen tylysti, että älkää te huolehtiko siitä, vaan vastatkaa vain minun kysymyksiini.
Noin 7-8 minuutin kuluttua tuli ensimmäinen Maija paikalle, joka ajoi vauhdilla torin läpi; mitän ilmeisemmin ampujan perään. Seitsemän minuutin kuluttua saapui toinen poliisiauto, josta syöksyi ulos poliiseja hajottamaan torilta loputkin ihmiset. Vaan ei ensimmäistäkään ambulanssia.
Viidentoista mnuutin kuluttua näytti sen verran rauhalliselta, että käynnistimme rekan ja lähdimme takavasemmalle. Viimeinen näky torilta oli, että siviilit elvyttivät maassa makaavaa naista. Ambulanssista ei tietoakaan - keskellä Kuopiota, perjantaina alkuillasta klo 18.15.
Timmy Trümpler & Helena Lauttanen
Kuvia Kuopion tapahtumasta
23.5.2009
Vapaapäivää viettämässä Savossa 21.5.2009
Kiertueen suunnittelija on lukenut allakkaa hyvin ja huomioinut kansalliset pyhäpäivät. Tiimille helatorstai Kuopiossa oli kokonainen vapaapäivä. Sai valvoa yhtenä iltana pitkään ja nukkua seuraavana aamuna pitkään. Todella pitkään. Pyhäpäivistä ei kuitenkaan saa ihan kaikkea kivaa irti, sillä korkeiden palkkakustannusten vuoksi vain harvat ravintolat ovat auki eivätkä ainakaan keittiöt palvele enää illalla. Hotellissa saimme kyllä aamiaisen, mutta siinä olikin helatorstaina kaikki, mitä nälkäiselle vieraalle oli Cumuluksen taholta tarjolla.
Saimme kävellä keskiviikkoiltana useamman kilometrin kaupungilla ja kysellä jokaisessa ruokalan näköisessä ovenpielessä olisiko tarjolla muutakin kuin juomaa. Vihdoin löytyi yksi ravintola, jonka ovesta lähes syöksyimme sisään. Ja ilo oli kaikilla suuri, kun tarjottu ruoka oli erinomaisen hyvää!
Pyhäaamuna nukuin siis pitkään, ja niin teki muukin tiimi. Iltapäivällä satoi, joten ulkoilu helatorstaina jäi vähiin. Tarkistin rautatieasemalla, että grilli oli kiinni, mutta läheinen Kotipizza oli auki. Siispä pyhäpäivän lounas oli pizzaa. Ei silti haitannut, sillä päinvastoin minä syön sen verran harvoin pizzaa, että maistui mainiosti.
Sää on kiertueen aikana ollut kuiva ja aurinkoinen. Silti se on ollut myös melkoisen kolea, Vaasassa jopa karmivan kylmä. Lunta näkyi muutama kasa vielä Kajaanissa, mutta muutoin kevät on herännyt Suomessa jo Rovaniemeä myöten. Ihanin näky oli Siilinjärvellä kirjaston seinänvierellä kukkivat tulppaanit. En ollut uskoa silmiäni - ettei vaan olisi muovikukkia! Eivät olleet, vaan aivan aitoja. Perjantaina tiimi on hyvin levännyt ja jälleen täynnä iloista Eurooppa-sanomaa. Täältä tullaan, Kuopio!
Helena Lauttanen
Voit seurata kiertuetta myös Helenan omassa blogissa osoiteessa: http://helenalauttanen.blogspot.com/.
Saimme kävellä keskiviikkoiltana useamman kilometrin kaupungilla ja kysellä jokaisessa ruokalan näköisessä ovenpielessä olisiko tarjolla muutakin kuin juomaa. Vihdoin löytyi yksi ravintola, jonka ovesta lähes syöksyimme sisään. Ja ilo oli kaikilla suuri, kun tarjottu ruoka oli erinomaisen hyvää!
Pyhäaamuna nukuin siis pitkään, ja niin teki muukin tiimi. Iltapäivällä satoi, joten ulkoilu helatorstaina jäi vähiin. Tarkistin rautatieasemalla, että grilli oli kiinni, mutta läheinen Kotipizza oli auki. Siispä pyhäpäivän lounas oli pizzaa. Ei silti haitannut, sillä päinvastoin minä syön sen verran harvoin pizzaa, että maistui mainiosti.
Sää on kiertueen aikana ollut kuiva ja aurinkoinen. Silti se on ollut myös melkoisen kolea, Vaasassa jopa karmivan kylmä. Lunta näkyi muutama kasa vielä Kajaanissa, mutta muutoin kevät on herännyt Suomessa jo Rovaniemeä myöten. Ihanin näky oli Siilinjärvellä kirjaston seinänvierellä kukkivat tulppaanit. En ollut uskoa silmiäni - ettei vaan olisi muovikukkia! Eivät olleet, vaan aivan aitoja. Perjantaina tiimi on hyvin levännyt ja jälleen täynnä iloista Eurooppa-sanomaa. Täältä tullaan, Kuopio!
Helena Lauttanen
Voit seurata kiertuetta myös Helenan omassa blogissa osoiteessa: http://helenalauttanen.blogspot.com/.
Aurinko- ja naisenergiaa Kajaanissa 20.5.2009
Kyllä vanha sanonta, että itäsuomalaiset ovat leppoisia, pitää kiertuekokemustemme mukaan paikkansa. Kajaanissa aurinkoinen Raatihuoneentori täyttyi poikkeuksellisen nopeasti eurovaalirekan hämmästelijöistä. Täällä saimme myös ehdokashaastatteluille huomattavasti tavanomaista enemmän yleisöä, jolla oli aikaa pysähtyä ja ihan suorastaan kiireettä jäädä seuraamaan haastatteluita.
Kajaanissa järjestettiin kiertueen oheistapahtumana myös avoimet ovet Naisten talo Woimalassa, joka on kainuulaisten naisten resurssikeskus edistämässä Kainuun ja naisten hyvinvointia, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Koska Woimala sijaitsi aivan Kajaanin Raatihuoneentorin laidalla olevassa talossa, vaalirekalta näki sinne hyvin sekä päinvastoin. Pienenkin rekalla mainostamisen johdosta Woimala sai myös odotettua enemmän vierailijoita, mistä Woimalan työntekijät olivat erityisen iloisia. Ja miehetkin olivat Woimalaan tervetulleita.
Koska Eurooppalaisen Suomen kiertuekumppaneista kansalaisjärjestöpuolella sekä Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry sekä Eurooppanaiset ry ovat nimenomaan naisjärjestöjä, kiertueellamme on jaossa paljon myös erityisesti naisille tarkoitettua ja naisten äänestysaktiivisuuteen kannustavaa materiaalia. Erityisesti vaalirekassa jaettu ”naisten euro” (joka on siis vain 80 senttiä, koska naisten palkka on Suomessa keskimäärin vain 80% miesten palkasta, kun se muualla Euroopassakin on 85%) -pinssi osoittautui niin suosituksi, että se jaettiin loppuun hyvin nopeasti Kajaanin jälkeen, vaikka meillä oli sitä alun perin ämpärikaupalla.
Kajaanissa oli paikalla yhteensä seitsemän eurovaaliehdokasta, joista huimat kuusi oli tällä kertaa naisia, joten ainakaan siltä osin ei toistunut vielä monien maiden kansallisissa parlamenteissa sekä europarlamentissa vallitseva naisten aliedustus. Myös ehdokkaita eurovaaleihin Suomessa asettaneiden puolueiden joukossa suurimmalla osalla onkin näissä vaaleissa ehdolla yhtä paljon naisia ja miehiä, joten on jännittävää nähdä, säilyykö tämä tasapaino myös vaalituloksessa. Kajaanilaisten esimerkki antoi kuitenkin syytä uskoa tähän mahdollisuuteen.
Arto Aniluoto
Kuvia Kajaanin tapahtumasta
Kajaanissa järjestettiin kiertueen oheistapahtumana myös avoimet ovet Naisten talo Woimalassa, joka on kainuulaisten naisten resurssikeskus edistämässä Kainuun ja naisten hyvinvointia, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Koska Woimala sijaitsi aivan Kajaanin Raatihuoneentorin laidalla olevassa talossa, vaalirekalta näki sinne hyvin sekä päinvastoin. Pienenkin rekalla mainostamisen johdosta Woimala sai myös odotettua enemmän vierailijoita, mistä Woimalan työntekijät olivat erityisen iloisia. Ja miehetkin olivat Woimalaan tervetulleita.
Koska Eurooppalaisen Suomen kiertuekumppaneista kansalaisjärjestöpuolella sekä Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry sekä Eurooppanaiset ry ovat nimenomaan naisjärjestöjä, kiertueellamme on jaossa paljon myös erityisesti naisille tarkoitettua ja naisten äänestysaktiivisuuteen kannustavaa materiaalia. Erityisesti vaalirekassa jaettu ”naisten euro” (joka on siis vain 80 senttiä, koska naisten palkka on Suomessa keskimäärin vain 80% miesten palkasta, kun se muualla Euroopassakin on 85%) -pinssi osoittautui niin suosituksi, että se jaettiin loppuun hyvin nopeasti Kajaanin jälkeen, vaikka meillä oli sitä alun perin ämpärikaupalla.
Kajaanissa oli paikalla yhteensä seitsemän eurovaaliehdokasta, joista huimat kuusi oli tällä kertaa naisia, joten ainakaan siltä osin ei toistunut vielä monien maiden kansallisissa parlamenteissa sekä europarlamentissa vallitseva naisten aliedustus. Myös ehdokkaita eurovaaleihin Suomessa asettaneiden puolueiden joukossa suurimmalla osalla onkin näissä vaaleissa ehdolla yhtä paljon naisia ja miehiä, joten on jännittävää nähdä, säilyykö tämä tasapaino myös vaalituloksessa. Kajaanilaisten esimerkki antoi kuitenkin syytä uskoa tähän mahdollisuuteen.
Arto Aniluoto
Kuvia Kajaanin tapahtumasta
22.5.2009
Sininen nalle Lordin aukiolla 19.5.2009
Eurovaalikiertue saavutti pohjoisen päämääränsä tänään, kun rekka ohjattiin Lordin aukiolle. Meidät otettiin Rovaniemellä erinomaisesti vastaan. Aurinko paistoi ja rekka täyttyi nopeasti tiedonhaluisista kaupunkilaisista.
Monia vaivasi ajatus, kuinka pienen Suomen harvat edustajat voivat pystyä pitämään meidän puoliamme. Oli mukava kertoa, että Suomen mepeillä on määräänsä nähden suuri vaikuttavuus. He ovat kaikki ahkeria ja ammattitaitoisia ja ovat kyenneet luomaan erinomaiset verkostot. Monet meppimme ovat ryhmiensä raportöörejä, jolloin heillä on erinomaiset mahdollisuudet viedä asioita eteenpäin, ja juuri suomalaisten toivomalla tavalla.
Rovaniemellä, kuten muillakin paikkakunnilla, yleisökilpailumme oli suuressa suosiossa. Kysymme, kuinka korkeaksi vastaaja arvioi äänestysprosentin nousevan. Jokainen joutuu hetken miettimään, nouseeko prosentti vai laskeeko edellisistä vuoden 2004 EU-vaaleista, jolloin äänestysaktiivisuus oli 41,1%. Molemmat mahdollisuudet saivat kannattajansa. Moni rekkavieras oli täysin varma, että äänestysinto laskee. Näppituntumana keskusteluista sanoisin kuitenkin, että useimmat arvelivat prosentin nousevan reippaastikin. Kiihokkeena äänestysinnon pohdinnalle oli eittämättä pääpalkintona oleva Brysselin-matkan lahjakortti.
Rovaniemeltä marssiosastomme suuntasi kohti Kajaania. Lordi-aukiolta lähtö osui hienosti,toisin kuin edellisenä iltana Oulussa, jolloin ei ollut yhtä hyvä tuuri. Rekka nimittäin juuttui siellä Kauppatorin kulmassa etuosastaan lyhtyyn ja takaosastaan torin korkeaan kiveykseen. Muutama ärräpää kuljettajalta kuului, mutta ammattimaisesti hän väänsi rekan helmapeltiä ja otti yhden pölykapselin irti yhdestä pyörästä. Sitten seurasi huokaus: rekka soljui hiljaa ja varmasti läpi vaikean kaarteen. Jos olisi ollut oikein huono tuuri, olisi rekka voinut olla tavaroineen ja hytissä istuvine Helenoineen kanavassa.
Helena Lauttanen
Kuvia Rovaniemen tapahtumasta
Monia vaivasi ajatus, kuinka pienen Suomen harvat edustajat voivat pystyä pitämään meidän puoliamme. Oli mukava kertoa, että Suomen mepeillä on määräänsä nähden suuri vaikuttavuus. He ovat kaikki ahkeria ja ammattitaitoisia ja ovat kyenneet luomaan erinomaiset verkostot. Monet meppimme ovat ryhmiensä raportöörejä, jolloin heillä on erinomaiset mahdollisuudet viedä asioita eteenpäin, ja juuri suomalaisten toivomalla tavalla.
Rovaniemellä, kuten muillakin paikkakunnilla, yleisökilpailumme oli suuressa suosiossa. Kysymme, kuinka korkeaksi vastaaja arvioi äänestysprosentin nousevan. Jokainen joutuu hetken miettimään, nouseeko prosentti vai laskeeko edellisistä vuoden 2004 EU-vaaleista, jolloin äänestysaktiivisuus oli 41,1%. Molemmat mahdollisuudet saivat kannattajansa. Moni rekkavieras oli täysin varma, että äänestysinto laskee. Näppituntumana keskusteluista sanoisin kuitenkin, että useimmat arvelivat prosentin nousevan reippaastikin. Kiihokkeena äänestysinnon pohdinnalle oli eittämättä pääpalkintona oleva Brysselin-matkan lahjakortti.
Rovaniemeltä marssiosastomme suuntasi kohti Kajaania. Lordi-aukiolta lähtö osui hienosti,toisin kuin edellisenä iltana Oulussa, jolloin ei ollut yhtä hyvä tuuri. Rekka nimittäin juuttui siellä Kauppatorin kulmassa etuosastaan lyhtyyn ja takaosastaan torin korkeaan kiveykseen. Muutama ärräpää kuljettajalta kuului, mutta ammattimaisesti hän väänsi rekan helmapeltiä ja otti yhden pölykapselin irti yhdestä pyörästä. Sitten seurasi huokaus: rekka soljui hiljaa ja varmasti läpi vaikean kaarteen. Jos olisi ollut oikein huono tuuri, olisi rekka voinut olla tavaroineen ja hytissä istuvine Helenoineen kanavassa.
Helena Lauttanen
Kuvia Rovaniemen tapahtumasta
19.5.2009
Aurinkoisia hymyjä ja tiukkaa keskustelua Oulussa 18.5.2009
Oulu tervehti meitä aurinkoisella puolellaan. Kauppatori kylpi valossa ja mereltä puhaltavasta kylmästä tuulesta ei ollut tietoakaan. Samanlaisen vastaanoton antoivat oululaiset. Kauppatorilla näyttelyrekallamme käyneet ihmiset olivat ystävällisen kiinnostuneita kiertueemme antiin.
Päivän kohokohta vaalimielessä oli Eurooppalaisen Ouluseudun Akateemisen kirjakaupan tiloissa järjestämä vaalipaneeli. Keskustelu koski kulttuuripolitiikkaa otsikolla "Kuuluuko kulttuurin ääni EU:ssa?". Keskustelua veti emeritakulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola ja osallistujina olivat eurovaaliehdokkaat Kaarina Kailo (vas.), Pia Kauma (kok.), Tom Biaudet (rkp.) ja Ukko Metsola (kok.). Myös Liisa Jaakonsaari oli ilmoittautunut ja oli aamulla rekalla haastattelussa, mutta perui paneeliosallistumisensa toisen, koululaisten paneelin hyväksi.
Paneelikeskustelun juoksuhaudat kulkivat pääpirteittäin valtion tukeman kulttuuripolitiikan ja liberaalin kulttuuripolitiikan välimaastossa. Kaarina Kailo kannatti voimakkaasti valtion tukemaa kulttuuripolitiikkaa, joka mahdollistaisi marginaalistenkin kulttuurialan toimijoiden työskentelyn, vaikka heidän teoksillaan ei olisi kaupallista arvoa laajan yleisön silmissä. Ukko Metsola, Pia Kauma sekä Tom Biaudet edustivat liberaalia näkemystä, jonka mukaan taiteilijoiden taloudellisen pärjäämisen tulisi ratkaista heidän kova työnsä ja ahkeruutensa. Keskustelun hienoin anti oli ehdokkaiden rohkeus olla toistensa kanssa eri mieltä ja kommentoida toistensa puheita sen mukaan. Juuri tällaista poliittisen keskustelun tulee ollakin!
Timmy Trümpler
Kuvia Oulun tapahtumasta sekä paneelikeskustelusta
Päivän kohokohta vaalimielessä oli Eurooppalaisen Ouluseudun Akateemisen kirjakaupan tiloissa järjestämä vaalipaneeli. Keskustelu koski kulttuuripolitiikkaa otsikolla "Kuuluuko kulttuurin ääni EU:ssa?". Keskustelua veti emeritakulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola ja osallistujina olivat eurovaaliehdokkaat Kaarina Kailo (vas.), Pia Kauma (kok.), Tom Biaudet (rkp.) ja Ukko Metsola (kok.). Myös Liisa Jaakonsaari oli ilmoittautunut ja oli aamulla rekalla haastattelussa, mutta perui paneeliosallistumisensa toisen, koululaisten paneelin hyväksi.
Paneelikeskustelun juoksuhaudat kulkivat pääpirteittäin valtion tukeman kulttuuripolitiikan ja liberaalin kulttuuripolitiikan välimaastossa. Kaarina Kailo kannatti voimakkaasti valtion tukemaa kulttuuripolitiikkaa, joka mahdollistaisi marginaalistenkin kulttuurialan toimijoiden työskentelyn, vaikka heidän teoksillaan ei olisi kaupallista arvoa laajan yleisön silmissä. Ukko Metsola, Pia Kauma sekä Tom Biaudet edustivat liberaalia näkemystä, jonka mukaan taiteilijoiden taloudellisen pärjäämisen tulisi ratkaista heidän kova työnsä ja ahkeruutensa. Keskustelun hienoin anti oli ehdokkaiden rohkeus olla toistensa kanssa eri mieltä ja kommentoida toistensa puheita sen mukaan. Juuri tällaista poliittisen keskustelun tulee ollakin!
Timmy Trümpler
Kuvia Oulun tapahtumasta sekä paneelikeskustelusta
Pohojalaanen "ei" mahtaa olla ehdoton ei? Kiertue Kokkolan kalamarkkinoilla 17.5.2009
Kokkolan kiertuepäivämme ajoittui Kalamarkkinoille aurinkoiseen päivään. Saaristolaistunnelma nousi mukavasti musiikista ja tivolikin paikalla oli. Alue siis tarjosi kansalle "sirkushuveja" roppakaupalla.
Heti aamusta rantauduimme kansan pariin ja kävin potkuttelemaan potkulaudalla jakaen Eurooppalainen-lehtämme. Monasti keskustelut pohjalaisten kanssa kuitenkin kutistuivat muutamaan lauseeseen. Minua alkoi huvittaa, kun ihmisiltä tuli "ei" niin pontevasti ja ytimekkäästi, ettei siinä ollut millään argumentilla mahdollisuutta jatkaa keskustelua. Monissa tapauksissa "en tiedä", "ei juuri nyt" tai "en ole ajatellut asiaa" antaa mahdollisuuden jatkaa keskustelua. Pohojalaaset ovat jämptiä kansaa ja isäntien kanssa täytyy olla varovainen? Pahempi varmaan on vain "pohjan akka", joka laittaa isännänkin kuriin. Allekirjoittanut lukeutuu itsekin tähän pohjalaisten pahimpaan lajiin, joten uskaltautuu näin ollen julkisesti määrittelemään akkojen kovuuden.
Vaikka EU-asioilla ei aina ole ollutkaan iloista vastakaikua reissullamme, on oranssisuutemme aiheuttanut kuitenkin pelkkää myönteisyyttä ja konkkaronkkamme on saanut ihmetystä osakseen. Paras kuulemani ihmettely oli, että mikä ihmeen "Hanki oma heppi" -kiertue. Noh, sellaisella asialla ei kuitenkaan olla.
Olisin voinut vannoa ennen kiertuetta, ettei oranssia väriä Suomessa käytä kuin Posti ja eräs kiinteistönvälitysketju. Totuus on kuitenkin ihan toisenlainen. Nykyään oranssi väri ponnahtaa silmiin ihmisten vaatteista, mainoksista, logoista, jopa katunäkymistä. Oranssisuus on selvästi valttia ja muotiväri, keneltäpä jäisi seitsemän ahkeraa oranssia muukalaista huomaamatta torilla!
Susanna Salovaara
Kuvia Kokkolan tapahtumasta
Heti aamusta rantauduimme kansan pariin ja kävin potkuttelemaan potkulaudalla jakaen Eurooppalainen-lehtämme. Monasti keskustelut pohjalaisten kanssa kuitenkin kutistuivat muutamaan lauseeseen. Minua alkoi huvittaa, kun ihmisiltä tuli "ei" niin pontevasti ja ytimekkäästi, ettei siinä ollut millään argumentilla mahdollisuutta jatkaa keskustelua. Monissa tapauksissa "en tiedä", "ei juuri nyt" tai "en ole ajatellut asiaa" antaa mahdollisuuden jatkaa keskustelua. Pohojalaaset ovat jämptiä kansaa ja isäntien kanssa täytyy olla varovainen? Pahempi varmaan on vain "pohjan akka", joka laittaa isännänkin kuriin. Allekirjoittanut lukeutuu itsekin tähän pohjalaisten pahimpaan lajiin, joten uskaltautuu näin ollen julkisesti määrittelemään akkojen kovuuden.
Vaikka EU-asioilla ei aina ole ollutkaan iloista vastakaikua reissullamme, on oranssisuutemme aiheuttanut kuitenkin pelkkää myönteisyyttä ja konkkaronkkamme on saanut ihmetystä osakseen. Paras kuulemani ihmettely oli, että mikä ihmeen "Hanki oma heppi" -kiertue. Noh, sellaisella asialla ei kuitenkaan olla.
Olisin voinut vannoa ennen kiertuetta, ettei oranssia väriä Suomessa käytä kuin Posti ja eräs kiinteistönvälitysketju. Totuus on kuitenkin ihan toisenlainen. Nykyään oranssi väri ponnahtaa silmiin ihmisten vaatteista, mainoksista, logoista, jopa katunäkymistä. Oranssisuus on selvästi valttia ja muotiväri, keneltäpä jäisi seitsemän ahkeraa oranssia muukalaista huomaamatta torilla!
Susanna Salovaara
Kuvia Kokkolan tapahtumasta
17.5.2009
Saisiko Seinäjokelaisille olla Eurooppalainen-lehteä? 15.5.2009
Seinäjoen tai oikeastaan Nurmon Hyllykallion Prisman parkkipaikalla 15.5. jaoimme ennätysmäärän Eurooppalainen-lehteä. Samalla lehdestä kieltäytymiseen oli monia erilaisia verukkeita.
”Ei käy, ann' olla.” Jakaja joutui pohtimaan vakavasti, että minkä tulisi ”antaa olla”? Kohtelias kysymys Prisman pihalla ei ole aivan sama asia kuin töytäisy yöllä nakkikioskin jonossa.
”Eurovaalit ei kiinnosta pätkääkään”, oli yleinen nopea huikkaus olan yli. Hieman hampaiden välistä puristettuna tämän vaikutus oli selkeä ja täsmällinen. Vastaaja halusi antaa päätösvallan muille äänestäjille. Tämä ei tietenkään estä valittamasta politiikan tuloksista.
”En äänestä kun kaiken maailman urheilijat on ehdolla”, oli eräs versio keskustelunavauksesta, jolla osoitettiin, etteivät vaalien julkkismarkkinat puhuttele kaikkia äänestäjiä. Näistä avauksista sukeutui monenmoisia keskusteluja. Niiden sisältö oli usein se, että politiikka ei aina ole äänestäjien silmissä uskottavaa. Mikä lääkkeeksi?
”En ehdi ottaa kun oon menossa mökille.” Mökki on suomalaisten rauhan tyyssija. Sinne ei ulotu EU, ei byrokratia, ei nimismies. Vai kuinkas se nyt olikaan?
”En ota, oon menossa Lappiin. Eurooppa loppuu Oulun korkeudella”, oli äärimmäisyyteen viety versio edellisessä sitaatissa ilmaistusta vapaudenkaipuusta. Vasta pari päivää myöhemmin meille selvisi, että vastaaja viittasi tällä yhden ja kahden euron kolikoihin, joissa metalli tosiaan vaihtuu kullanvärisestä hopenaväriseksi linjalla, joka kulkee suunnilleen Oulusta Kainuun kautta Karjalaan.
”En ota, mä oon aasialainen!”, sanoi supisuomalaisen näköinen mies. Sitaatti osoittaa, että sanoja on täysin riippumaton ja voi väittää itsestään mitä hyvänsä. Ja toden totta, vertaus ei onnu. Ainoa kansainvälisesti lähes riippumaton valtio onkin aasialainen Pohjois-Korea. Olikohan tämän lausuja Pohjois-Korean mallin kannattaja?
Ja kuten aina ja kaikkialla, värikkäät, poikkeavat ja jokus peräti kielteiset kommentit pistävät selkeästi esiin. Vähälle huomiolle jäävät aina – kuten tässäkin kirjoituksessa – ne sadat ystävälliset kiitokset ja maininnat siitä, että joku tekee työtä vähentääkseen äänestäjien ja politiikan välistä kuilua. Kiitokset teille kiinnostuksestanne, toivottavasti lehti oli mukava lukupaketti!
Timmy Trümpler
Kuvia Seinäjoen tapahtumasta
”Ei käy, ann' olla.” Jakaja joutui pohtimaan vakavasti, että minkä tulisi ”antaa olla”? Kohtelias kysymys Prisman pihalla ei ole aivan sama asia kuin töytäisy yöllä nakkikioskin jonossa.
”Eurovaalit ei kiinnosta pätkääkään”, oli yleinen nopea huikkaus olan yli. Hieman hampaiden välistä puristettuna tämän vaikutus oli selkeä ja täsmällinen. Vastaaja halusi antaa päätösvallan muille äänestäjille. Tämä ei tietenkään estä valittamasta politiikan tuloksista.
”En äänestä kun kaiken maailman urheilijat on ehdolla”, oli eräs versio keskustelunavauksesta, jolla osoitettiin, etteivät vaalien julkkismarkkinat puhuttele kaikkia äänestäjiä. Näistä avauksista sukeutui monenmoisia keskusteluja. Niiden sisältö oli usein se, että politiikka ei aina ole äänestäjien silmissä uskottavaa. Mikä lääkkeeksi?
”En ehdi ottaa kun oon menossa mökille.” Mökki on suomalaisten rauhan tyyssija. Sinne ei ulotu EU, ei byrokratia, ei nimismies. Vai kuinkas se nyt olikaan?
”En ota, oon menossa Lappiin. Eurooppa loppuu Oulun korkeudella”, oli äärimmäisyyteen viety versio edellisessä sitaatissa ilmaistusta vapaudenkaipuusta. Vasta pari päivää myöhemmin meille selvisi, että vastaaja viittasi tällä yhden ja kahden euron kolikoihin, joissa metalli tosiaan vaihtuu kullanvärisestä hopenaväriseksi linjalla, joka kulkee suunnilleen Oulusta Kainuun kautta Karjalaan.
”En ota, mä oon aasialainen!”, sanoi supisuomalaisen näköinen mies. Sitaatti osoittaa, että sanoja on täysin riippumaton ja voi väittää itsestään mitä hyvänsä. Ja toden totta, vertaus ei onnu. Ainoa kansainvälisesti lähes riippumaton valtio onkin aasialainen Pohjois-Korea. Olikohan tämän lausuja Pohjois-Korean mallin kannattaja?
Ja kuten aina ja kaikkialla, värikkäät, poikkeavat ja jokus peräti kielteiset kommentit pistävät selkeästi esiin. Vähälle huomiolle jäävät aina – kuten tässäkin kirjoituksessa – ne sadat ystävälliset kiitokset ja maininnat siitä, että joku tekee työtä vähentääkseen äänestäjien ja politiikan välistä kuilua. Kiitokset teille kiinnostuksestanne, toivottavasti lehti oli mukava lukupaketti!
Timmy Trümpler
Kuvia Seinäjoen tapahtumasta
16.5.2009
Ristituulia monesta suunnasta Vaasassa 14.5.2009
Aina kun olen käynyt Vaasassa, siellä on oman muistikuvani mukaan ollut samanaikaisesti sekä aurinkoista että tuulista. Ja niin oli tälläkin kertaa. Jopa lähes kaikkien paikallisten mielestä pohjoistuuli oli nyt poikkeuksellisen kova ja vuodenaikaan nähden kylmä. Vaikka käänsimme vaalirekan perän tuulesta poispäin ja sijoitimme teltan ajoneuvon taakse sen tarjoamaan pieneen tuulensuojaan, teltan erittäin järeistä teräspainoista huolimatta se oli pariin kertaan lähellä revetä tai kirjaimellisesti lähteä lentoon. Muutoin torilla lentelivätkin torimyyjien kaikki vähänkin kevyemmät asiat kenkäkauppiaan kenkälaatikoista kenkineen aina kevytrakenteisiin muovituoleihin asti.
Vaasa oli tähänastisista kiertuepaikkakunnista tuulisin myös kohtaamissamme reaktioissa. Fast jag själv hade intervjuat alla svenskspråkiga EU-valkandidater på svenska eller med fungerande tvåspråkighet, blev en kvinna arg bara därför att vår chaufför kunde inte, dvs. på allvar visste inte hur att tala på svenska med henne. I vår vallastbilen finns det jättemycket material på svenska. Lastbilturen har sju informatörer, av vilka vi alla andra utanför vår chaufför kunde också ha talat på svenska, men bara detta var orsaken för den här kvinnan att skriva till Wasabladet och beklaga. Själv har jag stora svårigheter att förstå att sådana attityd kan leva och att språkfrågorna kan fortfarande vara så översensitiva under våra helt globala och postmoderna tider. Toisaalta Vaasassa vaalirekan konseptia ja toteutusta myös kehuttiin muita paikkakuntia enemmän ja rekassa vierailleiden joukossa oli esimerkiksi kolme henkilöä, jotka toisistaan riippumatta ja oma-aloitteisesti ilmoittivat haluavansa liittyä Eurooppalainen Suomi ry:n jäseniksi.
Torin parin vanhemman ja kovaäänisen ”kanta-asukin” mielestä EU-rekan pysäköiminen kansalaissodan muistomerkin viereen oli suorastaan isänmaanpetturuutta. Mielestäni on käsittämätöntä ja uskomattoman ahdasmielistä, että joku vielä 2000-luvunkin Suomessa voi nähdä tällaisen perustavanlaatuisen vastakkainasettelun kansallisvaltion ja Euroopan välillä. Minulle se on sama, kuin jos pitäisi kotimaakunnastaan puhumista kotikaupunkinsa pettämisenä. Ja vaikkei siinä oikeastaan ole mitään uutta, silti sitä ihmettelee näitä tietyn kansanosan tunnepohjaisia ja ahdasmielisiä reaktioita. Ja EU-kritiikkiinhän me kuitenkin suorastaan kannustamme itsekin: kohtaamillemme EU-kriittisille kansalaisille olemme korostaneet, että nyt ehdolla olevien 241:n ehdokkaan joukosta löytyy varmasti myös heidän kanssaan täysin samalla tavoinkin ajattelevia ehdokkaita. Jos kritiikki kanavoituu kuitenkin vastaavaksi äänestyskäyttäytymiseksi, on se monin verroin parempi kuin vaaleissa kokonaan nukkuminen.
Päiväni pelasti lopulta rekassa vieraillut nuori opiskelijapariskunta, bulgarialainen mies ja liettualainen nainen, jotka kertoivat sekä kielteisiä että myönteisiä omakohtaisia kokemuksiaan siitä, millaista on asua ja opiskella ulkomaalaisena Suomessa. He palauttivat uskoni siihen, että kyllä Vaasakin vielä vääjäämättä moniarvoistuu ja eurooppalaistuu, vaikka siihen menisi jopa yhden sukupolven verran aikaa.
Arto Aniluoto
Kuvia Vaasan tapahtumasta
Vaasa oli tähänastisista kiertuepaikkakunnista tuulisin myös kohtaamissamme reaktioissa. Fast jag själv hade intervjuat alla svenskspråkiga EU-valkandidater på svenska eller med fungerande tvåspråkighet, blev en kvinna arg bara därför att vår chaufför kunde inte, dvs. på allvar visste inte hur att tala på svenska med henne. I vår vallastbilen finns det jättemycket material på svenska. Lastbilturen har sju informatörer, av vilka vi alla andra utanför vår chaufför kunde också ha talat på svenska, men bara detta var orsaken för den här kvinnan att skriva till Wasabladet och beklaga. Själv har jag stora svårigheter att förstå att sådana attityd kan leva och att språkfrågorna kan fortfarande vara så översensitiva under våra helt globala och postmoderna tider. Toisaalta Vaasassa vaalirekan konseptia ja toteutusta myös kehuttiin muita paikkakuntia enemmän ja rekassa vierailleiden joukossa oli esimerkiksi kolme henkilöä, jotka toisistaan riippumatta ja oma-aloitteisesti ilmoittivat haluavansa liittyä Eurooppalainen Suomi ry:n jäseniksi.
Torin parin vanhemman ja kovaäänisen ”kanta-asukin” mielestä EU-rekan pysäköiminen kansalaissodan muistomerkin viereen oli suorastaan isänmaanpetturuutta. Mielestäni on käsittämätöntä ja uskomattoman ahdasmielistä, että joku vielä 2000-luvunkin Suomessa voi nähdä tällaisen perustavanlaatuisen vastakkainasettelun kansallisvaltion ja Euroopan välillä. Minulle se on sama, kuin jos pitäisi kotimaakunnastaan puhumista kotikaupunkinsa pettämisenä. Ja vaikkei siinä oikeastaan ole mitään uutta, silti sitä ihmettelee näitä tietyn kansanosan tunnepohjaisia ja ahdasmielisiä reaktioita. Ja EU-kritiikkiinhän me kuitenkin suorastaan kannustamme itsekin: kohtaamillemme EU-kriittisille kansalaisille olemme korostaneet, että nyt ehdolla olevien 241:n ehdokkaan joukosta löytyy varmasti myös heidän kanssaan täysin samalla tavoinkin ajattelevia ehdokkaita. Jos kritiikki kanavoituu kuitenkin vastaavaksi äänestyskäyttäytymiseksi, on se monin verroin parempi kuin vaaleissa kokonaan nukkuminen.
Päiväni pelasti lopulta rekassa vieraillut nuori opiskelijapariskunta, bulgarialainen mies ja liettualainen nainen, jotka kertoivat sekä kielteisiä että myönteisiä omakohtaisia kokemuksiaan siitä, millaista on asua ja opiskella ulkomaalaisena Suomessa. He palauttivat uskoni siihen, että kyllä Vaasakin vielä vääjäämättä moniarvoistuu ja eurooppalaistuu, vaikka siihen menisi jopa yhden sukupolven verran aikaa.
Arto Aniluoto
Kuvia Vaasan tapahtumasta
Kahvia, kasseja ja keskustelua Porissa - sekä harharetki 13.5.2009
Kiinnostus kiertuettamme kohtaan oli Porissa suunnattoman suuri jo ennen kiertuerekan avaamista. Paikallinen lähinnä vanhemmista miehistä koostuva "toriparlamentti" kokoontui ympärillemme ja haastoi juttelemaan EU-aiheista. Keskustelun käyminen ei suinkaan ollut helppoa: vastassa oli vahvoja mielipiteitä. Ymmärrettävyyttä vaikeutti toriparlamenttilaisten taipumus syyttää EU:ta milloin mistäkin ilman selkeitä asiayhteyksiä. Keskustelun käymisestä puuttui siis yhteinen kieli. Moni näistä "isännistä" ilmoitti jättävänsä äänestämättä, vaikka nimenomaan heidän äänensä olisivat tärkeät, jotta Suomesta ei valittaisi europarlamenttiin pelkästään EU:hun myönteisesti suhtautuvan kansanosan edustajia.
Rekan avaaminen nostatti toisen aallon. Kahvi, keksit ja erityisesti kirkkaanoranssit kauppakassimme revittiin suorastaan käsistä ja tarjoiluissa oli vaikea pysyä perässä. Kiinnostuksen puutteesta ei porilaisia sopinut ainakaan moittia.
Päivän mittaan keskustelu maltillistui ja monet kävijät kyselivät kiinnostuneena paikalle saapuneiden ehdokkaiden perään. Monet ehdokkaat nähtiinkin kättelemässä ja keskustelemassa porilaisten kanssa.
Päivän päätteeksi jatkoimme matkaamme kohti Vaasaa. Matkan varrella pudotimme jälleen siirtymäreitin eri paikkakuntien kirjastoille nipun Eurooppalainen-lehteä. Suunnistukseen käyttämämme autonavigaattori johti meidät kuitenkin Noormarkussa kirjaston sijaan kunnan laitamille erään asuintalon takapihalle – vaikka syötetty kirjaston osoite pitikin paikkansa.
Timmy Trümpler
Kuvia Porin tapahtumasta
Rekan avaaminen nostatti toisen aallon. Kahvi, keksit ja erityisesti kirkkaanoranssit kauppakassimme revittiin suorastaan käsistä ja tarjoiluissa oli vaikea pysyä perässä. Kiinnostuksen puutteesta ei porilaisia sopinut ainakaan moittia.
Päivän mittaan keskustelu maltillistui ja monet kävijät kyselivät kiinnostuneena paikalle saapuneiden ehdokkaiden perään. Monet ehdokkaat nähtiinkin kättelemässä ja keskustelemassa porilaisten kanssa.
Päivän päätteeksi jatkoimme matkaamme kohti Vaasaa. Matkan varrella pudotimme jälleen siirtymäreitin eri paikkakuntien kirjastoille nipun Eurooppalainen-lehteä. Suunnistukseen käyttämämme autonavigaattori johti meidät kuitenkin Noormarkussa kirjaston sijaan kunnan laitamille erään asuintalon takapihalle – vaikka syötetty kirjaston osoite pitikin paikkansa.
Timmy Trümpler
Kuvia Porin tapahtumasta
13.5.2009
Vaikuttimia turuilla ja toreilla 12.5.2009
Kolmas kiertuepäivämme vei meidät jo kertaheitolla kauas pääkaupunkiseudulta: leventyvä oranssivalkoinen rekkamme koottiin toimintavalmiuteen Turun Kauppatorille. Vaikkei saisi stereotypisoida, vanhana osakunta-aktiivina sekä kotimaan matkaajanakin on tullut huomanneeksi, kuinka erilaisia ihmiset eri puolella Suomea voivat olla. Niinpä jo aamusta pohdimme, kuinka markkinoida Euroopan ilosanomaa nimenomaan varsinaissuomalaiselle luonteenlaadulle, etenkin kun kukaan lähinnä pohjalais-saksalais-savolais-kreikkalais-helsinkiläisestä kiertuetiedottajajoukostamme ei luonnostaan ollut Turusta päin kotoisin eikä paikallismurretta taitanut. Päivän ensimmäinen ehdokashaastateltava olikin sitten paikallisille mahdollisimman luonteva europarlamentaarikko Ville Itälä, jonka jälkeen oikeastaan unohdinkin koko asian. Lounasaikaan mennessä ihmismäärä vilkastui huomattavasti ja auringon paistaessa olomme tuntui jo hyvin luontevalta.
Haastattelin Turun kauppatorilla toriyleisön edessä yhden päivän aikana noin viisitoista eurovaaliehdokasta ja kyselin heidän sekä taustallaan olevien puolueiden vaikuttimista ja motivaatiosta pyrkiä Strasbourgin ja Brysselin vaikuttajaksi. Kaiken vaalikampanjoinnille tyypillisen retoriikan takaakin minuun teki suuren vaikutuksen se hyvin lukuisten ja keskenään erilaisten vaikuttimien kirjo, joka ehdokkaista kuulsi läpi: jotkut tahtoivat aidosti ratkaista kaikki EU:n sokeriviljelyyn, työaikoihin, kuluttajansuojaan tai muuhun tällaiseen ns. täsmäkysymykseen liittyvät haasteet, toiset yleispoliitikot halusivat puolestaan aidosti etsiä yhä yhteisempää ja eurooppalaisempaa tulevaisuutta unionin lähes 500 miljoonalle kansalaiselle. Kolmannet ilmoittivat epäröimättä olevansa jumalan lähettämänä jakamassa enemmän leipää koko Euroopan köyhille. Ja tämä kaikki pelkästään Turussa, joten taitaa se kaikkia Euroopan unionin kansalaisia eri puolilta edustava parlamentti olla todella sekalainen seurakunta.
Joka paikassa tähän mennessä kohtaamamme kansalaiset ovat jo nyt osoittaneet monet kiertueeseen liittyvistä ennakko-odotuksistani vääriksi: kyllä lähes kaikkia suomalaisia kovasti kiinnostavat Eurooppaan ja EU:iin liittyvät asiat, jos heistä vain itsestään aidosti tuntuu, että he todella voivat vaikuttaa joko äänestyskopissa tai muuten tekemillään valinnoilla. Ongelmana näissä vaaleissa onkin juuri se, että keskivertoäänestäjälle ei ole selvää, mikä valinta äänestyskopissa tehdään. Liian monet tuntuvat ajattelevan, että EU on liian etäinen, liian byrokraattinen tai liian vieras, jotta yksittäinen kansalainen voisi siihen todella vaikuttaa. Ihmisillä on myös tapana pelätä ja osoittaa syyttävällä sormella sitä, mitä eivät ymmärrä tai tunne. Siksi olemmekin kiertueella kuuntelemassa ihmisten näkemyksiä herkällä korvalla, jakamassa asiatietoa Euroopasta ja hälventämässä kansalaisten ennakkoluuloja unioniin ja Euroopan parlamenttiin liittyen.
Arto Aniluoto
Kuvia Turun tapahtumasta
Haastattelin Turun kauppatorilla toriyleisön edessä yhden päivän aikana noin viisitoista eurovaaliehdokasta ja kyselin heidän sekä taustallaan olevien puolueiden vaikuttimista ja motivaatiosta pyrkiä Strasbourgin ja Brysselin vaikuttajaksi. Kaiken vaalikampanjoinnille tyypillisen retoriikan takaakin minuun teki suuren vaikutuksen se hyvin lukuisten ja keskenään erilaisten vaikuttimien kirjo, joka ehdokkaista kuulsi läpi: jotkut tahtoivat aidosti ratkaista kaikki EU:n sokeriviljelyyn, työaikoihin, kuluttajansuojaan tai muuhun tällaiseen ns. täsmäkysymykseen liittyvät haasteet, toiset yleispoliitikot halusivat puolestaan aidosti etsiä yhä yhteisempää ja eurooppalaisempaa tulevaisuutta unionin lähes 500 miljoonalle kansalaiselle. Kolmannet ilmoittivat epäröimättä olevansa jumalan lähettämänä jakamassa enemmän leipää koko Euroopan köyhille. Ja tämä kaikki pelkästään Turussa, joten taitaa se kaikkia Euroopan unionin kansalaisia eri puolilta edustava parlamentti olla todella sekalainen seurakunta.
Joka paikassa tähän mennessä kohtaamamme kansalaiset ovat jo nyt osoittaneet monet kiertueeseen liittyvistä ennakko-odotuksistani vääriksi: kyllä lähes kaikkia suomalaisia kovasti kiinnostavat Eurooppaan ja EU:iin liittyvät asiat, jos heistä vain itsestään aidosti tuntuu, että he todella voivat vaikuttaa joko äänestyskopissa tai muuten tekemillään valinnoilla. Ongelmana näissä vaaleissa onkin juuri se, että keskivertoäänestäjälle ei ole selvää, mikä valinta äänestyskopissa tehdään. Liian monet tuntuvat ajattelevan, että EU on liian etäinen, liian byrokraattinen tai liian vieras, jotta yksittäinen kansalainen voisi siihen todella vaikuttaa. Ihmisillä on myös tapana pelätä ja osoittaa syyttävällä sormella sitä, mitä eivät ymmärrä tai tunne. Siksi olemmekin kiertueella kuuntelemassa ihmisten näkemyksiä herkällä korvalla, jakamassa asiatietoa Euroopasta ja hälventämässä kansalaisten ennakkoluuloja unioniin ja Euroopan parlamenttiin liittyen.
Arto Aniluoto
Kuvia Turun tapahtumasta
Mielipiteitä Myyrmannin maisemista 11.5.2009
Maanantaina 11.5. karavaanimme matkasi Vantaan Myyrmanniin. Toreilla oleva fiilis on aina mahtava, kun paikalla on monenlaista yrittäjää ja ihmistä. Ehkä se on terveellinen ulkoilma, joka saa unohtamaan turhimmat pikkuasiat. Ehkä se ovat säävaihtelut, jotka karaistavat. Mene ja tiedä, mutta sen fiiliksen löytää usein vain, kun torilla viettää aikaa vähän kauemmin.
Saimme vaalirekkaamme mukavasti vierailijoita sekä eurovaaliehdokkaista että kansalaisista. Useimmilla oli aikaa piipahtaa kahville ja jutustella ostosreissun yhteydessä. Ihmisiltä kuulee ajatuksia mitä moninaisimmista asioista. Totta kai tällä hetkellä suurimpana puhuttelevana asiana on ollut taloudellinen tilanne. Yllättäen päivän pisin käymäni keskustelu liittyi lesken eläkkeeseen. Onko se enää tarpeellinen, kun suurin osa naisista kuitenkin käy töissä ja elävät itsenäistä elämää muutenkin? Yhteiskuntaamme tullaan kuormittamaan melkoisella eläkepommilla lähivuosina (-kymmeninä!), joten on kaiketi ihan oikeutettua pohtia myös kysymystä, missä vaiheessa tasa-arvo ajetaan puolison eläkkeeseen.
Eräs herra mietiskeli, mikseivät mepit sitten tee töitä Brysselissä, kun kuitenkin niin kovasti haluavat sinne. Hänen mielipiteensä oli, että meppejä näkyy kotimaan päässä turhan paljon. Tämä sai miettimään moninaisia kantoja tähän asiaan. Yleensä ottaen ihmisten vahva mielipide on, että mepit ovat kaukaisia ja vieraita ja pysyvät poissa kansan parista. Moni meppi kuitenkin kiertää loppuviikosta Suomessa hoitamassa asioita ja kuuntelemassa kansalaisia ja yrityksiä. Aloin miettimään, miten moninaisesti tämäkin asia voidaan nähdä. Harvalla kansalaisella on selvää kuvaa mepin työstä saati sitten aikatauluista ja täysistunnoista. Tässäkin asiassa voitaisiin miettiä vaikka leikkimielisesti tehtyä infopakettia, jota voitaisiin esittää koululaisille, mutta myös varttuneemmalle väelle.
Saimme tänään myös oman kiertuemaskotin, joka seikkailee mukanamme Suomea ristiin rastiin. Nimeä tällä nallella ei vielä ole, mutta eiköhän hän porukkaamme kotiutuessaan jonkin kuvaavan nimen vielä saa.
Susanna Salovaara
Kuvia Vantaan tapahtumasta
Saimme vaalirekkaamme mukavasti vierailijoita sekä eurovaaliehdokkaista että kansalaisista. Useimmilla oli aikaa piipahtaa kahville ja jutustella ostosreissun yhteydessä. Ihmisiltä kuulee ajatuksia mitä moninaisimmista asioista. Totta kai tällä hetkellä suurimpana puhuttelevana asiana on ollut taloudellinen tilanne. Yllättäen päivän pisin käymäni keskustelu liittyi lesken eläkkeeseen. Onko se enää tarpeellinen, kun suurin osa naisista kuitenkin käy töissä ja elävät itsenäistä elämää muutenkin? Yhteiskuntaamme tullaan kuormittamaan melkoisella eläkepommilla lähivuosina (-kymmeninä!), joten on kaiketi ihan oikeutettua pohtia myös kysymystä, missä vaiheessa tasa-arvo ajetaan puolison eläkkeeseen.
Eräs herra mietiskeli, mikseivät mepit sitten tee töitä Brysselissä, kun kuitenkin niin kovasti haluavat sinne. Hänen mielipiteensä oli, että meppejä näkyy kotimaan päässä turhan paljon. Tämä sai miettimään moninaisia kantoja tähän asiaan. Yleensä ottaen ihmisten vahva mielipide on, että mepit ovat kaukaisia ja vieraita ja pysyvät poissa kansan parista. Moni meppi kuitenkin kiertää loppuviikosta Suomessa hoitamassa asioita ja kuuntelemassa kansalaisia ja yrityksiä. Aloin miettimään, miten moninaisesti tämäkin asia voidaan nähdä. Harvalla kansalaisella on selvää kuvaa mepin työstä saati sitten aikatauluista ja täysistunnoista. Tässäkin asiassa voitaisiin miettiä vaikka leikkimielisesti tehtyä infopakettia, jota voitaisiin esittää koululaisille, mutta myös varttuneemmalle väelle.
Saimme tänään myös oman kiertuemaskotin, joka seikkailee mukanamme Suomea ristiin rastiin. Nimeä tällä nallella ei vielä ole, mutta eiköhän hän porukkaamme kotiutuessaan jonkin kuvaavan nimen vielä saa.
Susanna Salovaara
Kuvia Vantaan tapahtumasta
12.5.2009
Puoluejohtajia ja äänestäjiä Espoonlahdessa 9.5.2009
Viikkokausien hurja työ huipentui juhlavaan kiertuealoitukseen Espoonlahden torilla. Edessä on neljän viikon kiertue, jonka pohjoisimpana paikkakuntana on Rovaniemi ja eteläisimpänä Hanko. Onneksi kaksi ensimmäistä kiertuepaikkakuntaa ovat Espoo ja Vantaa, mikä antaa mahdollisuuden hioa rutiineja ja tarkistaa mitä tavaroita tarvitaan toimistolta – Espoon jälkeen alkaa varsinainen kolmen viikon koitos, jonka aikana ei edes piipahdeta Helsingin lähellä.
Kaikkien Eurovaalikiertueelle osallistuvien puolueiden puheenjohtajat olivat lupautuneet osallistumaan avajaistilaisuuteen. Lopulta Jutta Urpilainen jäi sairastumisen vuoksi pois ja häntä tuurasi Maria Guzenina-Richardson. Kaikki pitivät lyhyet puheet, joissa esiteltiin puolueiden vaaliohjelmia sekä tavoitteita europarlamentissa. Liikenipä kaikilta muutama hetki pistäytyä Eurooppalaisen Suomen näyttelyrekassa juomassa kuppi kahvia ja juttelemassa äänestäjien kanssa. Keskustelunhaluisista ihmisistä ei puoluejohtajilla ollutkaan pulaa.
Sää suosi erikoisella tavalla kiertuealoitusta. Kylmän sateen ja tuulen hätyyttelemät torivieraat tulivat sankoin joukoin tuulen ja sateensuojaan. Kuumalle kahville oli kysyntää. ”Tämä rekka pelasti äitienpäivämarkkinat”, todettiin eräässä satunnaisessa keskustelussa. Samalla syntyi monen monta keskustelua äänestämisestä, politiikasta ja Eurooppalaisen Suomen toiminnasta. EU kiinnostaa yllättävän monia – samalla kävijät harmittelivat sitä, että tietoa Europarlamentin päätöksistä on harvoin suomalaisissa lehdissä luettavana. Lehdistö näyttää luoneen itse oravanpyörän. Se toitottaa, ettei EU kiinnosta kansalaisia ja vaikenee aiheesta kertoen ainoastaan sen miten epäkiinnostava aihe europarlamentti on.
Tori hiljeni kylmän sään vuoksi jo aikaisin, joten aloimme pakata tavaroitamme sen mukaisesti. Kiertuealoitus oli säätä lukuun ottamatta onnistunut. Logistiikka toimi ja tarvikelistatkin tarvitsivat vain pientä hiomista. Olimme valmiita viemään poliittista keskustelua ja EU-tietoutta kaikkiin Suomen kolkkiin!
Timmy Trümpler
Kuvia Espoon tapahtumasta
Kaikkien Eurovaalikiertueelle osallistuvien puolueiden puheenjohtajat olivat lupautuneet osallistumaan avajaistilaisuuteen. Lopulta Jutta Urpilainen jäi sairastumisen vuoksi pois ja häntä tuurasi Maria Guzenina-Richardson. Kaikki pitivät lyhyet puheet, joissa esiteltiin puolueiden vaaliohjelmia sekä tavoitteita europarlamentissa. Liikenipä kaikilta muutama hetki pistäytyä Eurooppalaisen Suomen näyttelyrekassa juomassa kuppi kahvia ja juttelemassa äänestäjien kanssa. Keskustelunhaluisista ihmisistä ei puoluejohtajilla ollutkaan pulaa.
Sää suosi erikoisella tavalla kiertuealoitusta. Kylmän sateen ja tuulen hätyyttelemät torivieraat tulivat sankoin joukoin tuulen ja sateensuojaan. Kuumalle kahville oli kysyntää. ”Tämä rekka pelasti äitienpäivämarkkinat”, todettiin eräässä satunnaisessa keskustelussa. Samalla syntyi monen monta keskustelua äänestämisestä, politiikasta ja Eurooppalaisen Suomen toiminnasta. EU kiinnostaa yllättävän monia – samalla kävijät harmittelivat sitä, että tietoa Europarlamentin päätöksistä on harvoin suomalaisissa lehdissä luettavana. Lehdistö näyttää luoneen itse oravanpyörän. Se toitottaa, ettei EU kiinnosta kansalaisia ja vaikenee aiheesta kertoen ainoastaan sen miten epäkiinnostava aihe europarlamentti on.
Tori hiljeni kylmän sään vuoksi jo aikaisin, joten aloimme pakata tavaroitamme sen mukaisesti. Kiertuealoitus oli säätä lukuun ottamatta onnistunut. Logistiikka toimi ja tarvikelistatkin tarvitsivat vain pientä hiomista. Olimme valmiita viemään poliittista keskustelua ja EU-tietoutta kaikkiin Suomen kolkkiin!
Timmy Trümpler
Kuvia Espoon tapahtumasta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
