Savolaisen teräsmummon kohtaaminen ja Kuopion torin ampumistapaus 22.5.2009

Päivämme kalakukkojen ja ystävällisten savolaisten maassa alkoi kiireisesti. Ensimmäisten kahden tunnin ajan kahvi oli koko ajan loppumaisillaan. Iloinen jutustelu täytti näyttelyrekan. Keskustelun lomassa kuultiin kriittisiäkin kommentteja.

Päivän päätteeksi rekkaamme tupsahti iloinen ja hieman kumaraselkäinen vanha nainen pitkässä takissa ja saapikkaissa. Hetken jutustelun päätteksi hän totesi olevansa lähes satavuotias. Hän oli tullut paikalle polkupyörää taluttaen neljän kilometrin matkan kotoaan. Pyörää hän tarvitsi ostostensa kuljettamiseen, mutta ei pystynyt ajamaan sillä, koska oli loukannut jalkansa. Kahvia hän joi useita kupillisia ja samalla kyseli suurella mielenkiinnolla, ketä hänen kannattaisi äänestää. Tuohon emme voineet vastata, mutta tarjosimme hänelle kaikkien puolueiden ehdokasesitteitä. Ne hän otti ilomielin vastaan. Hän sanoi äänestävänsä ehdottomasti ja kiitti meitä avustamme. Lähtiessään hän kieltäytyi rekan portaiden kohdalla tarjoamastamme avusta. Hän sanoi lääkärin suositelleen hänelle polven käyttämistä, jotta se kuntoutuisi. Portaiden alapäästä kuului vielä viimeinen kiitos ja hyvän matkan toivotus. Olimme tavanneet todellisen teräsmummon.

Mutta ei päivä siihen vielä päättynyt, vaan Kuopion torin ampumatapaukseen. Rekka oli saatu päivän päätteeksi ajokuntoon, ja istuin kuljettajamme Jorman kanssa nupissa. Katsoin kelloa, joka näytti 17.56. Jorma ei saanut rekan varkaudenestojärjestelmän poiskytkemisestä johtuen rekkaa heti käyntiin vaan käynnisteli muutaman kerran samalla kun huomasin, että nuoret aikuiset lähtivät säntäämään paniikissa torilta poispäin. Katsoin vasemmalle ikkunasta ja näin miehen seisovan keskellä toria kivääri lonkallaan. Sitten kajahti pari laukausta.

Jorma oli kauhuissaan: "Se listi ton naisen maahan! Äkkiä verhot kiinni ja ollaan ihan hiljaa." Otin kännykän käteen ja valitsin hätänumeron 112. Kesti kauan ennenkuin vastattiin. Kerroin, että Kuopion torilla ammutaan silmiemme edessä, ja pyysin lähettämään ambulanssin. Hätäkeskus kysyi nimeni ja ampujan tuntomerkit. Kerroin minkä kykenin. Pyysin heitä lähettämääm ambulanssin heti. Minulle sanottiin melkoisen tylysti, että älkää te huolehtiko siitä, vaan vastatkaa vain minun kysymyksiini.

Noin 7-8 minuutin kuluttua tuli ensimmäinen Maija paikalle, joka ajoi vauhdilla torin läpi; mitän ilmeisemmin ampujan perään. Seitsemän minuutin kuluttua saapui toinen poliisiauto, josta syöksyi ulos poliiseja hajottamaan torilta loputkin ihmiset. Vaan ei ensimmäistäkään ambulanssia.

Viidentoista mnuutin kuluttua näytti sen verran rauhalliselta, että käynnistimme rekan ja lähdimme takavasemmalle. Viimeinen näky torilta oli, että siviilit elvyttivät maassa makaavaa naista. Ambulanssista ei tietoakaan - keskellä Kuopiota, perjantaina alkuillasta klo 18.15.

Timmy Trümpler & Helena Lauttanen

Kuvia Kuopion tapahtumasta